KAUPUNKI EI HALUNNUT VÄÄRÄÄ PÄÄTÖSTÄ!


Tampereen kaupungin Yhdyskuntalautakunnan enemmistö oli ihastunut suunnitelmista toteuttaa Iidesjärven etelärannalle kauan haaveiltu perhepuisto. Muina vaihtoehtoina esiteltiin kolme eri tehokkuuksiin perustuvaa asuinrakentamisvaihtoehtoa. Alusta pitäen tehtiin selväksi se, että alueelle ei saada mahdutettua vaihtoehtoa, jossa olisi sekä perhepuisto että rakentamista. Lautakunta näytti kallistuvan selkeästi perhepuistovaihtoehdon kannalle.

Yllätys olikin melkoinen, kun 7.2.2012 pidetyn lautakunnan kokouksen esityslistalla oli päätösehdotuksena suunnittelun jatkaminen rakentamisen mahdollistavan vaihtoehdon pohjalta. Ehdotus vedettiin kokouksessa kuitenkin listalta pois. Miksi? Oliko lautakunta tekemässä joidenkin tahojen mielestä ”väärän” päätöksen, jos kokous olisi päättänyt jatkaa suunnittelua perhepuistovaihtoehdon puolesta?

Tampereella riittää vielä valmiiksi kaavoitettuja, paremmin asuntorakentamiseen soveltuvia paikkoja. Asuntojen tarpeella tai rakentamisen työllisyysvaikutuksilla ei siis perhepuisto vaihtoehtoa voi mielestäni torpata. Puistolle sopivia paikkoja keskustan läheisyydestä onkin jo vaikeampi osoittaa.

Ei ole ihme, että suuri osa kuntalaisista kokee luottamuselimet päätöksen teossa lähinnä virkamieskoneiston kumileimasimena…


julkaistu aamulehdessä 23.2.2012

NUORTEN SYRJÄYTYMISEN HINTA KANSANTALOUDELLE

Nuorten koulutuksen keskeytymistä, ja siitä seuraavaa syrjäytymisuhkaa, tarkastellaan usein ainoastaan sosiaalisena ongelmana. Onkin totta, että syrjäytyminen on aina vakava ongelma ennen kaikkea nuoren itsensä kannalta. Ongelmat heijastuvat myös nuoren lähipiiriin, sekä laajemmin ympäröivään yhteiskuntaan.

Yhteiskunnallisten välillisten vaikutusten kautta asia koskee meitä kaikkia. Usein kuulee sanottavan, että asia on liian arka tarkasteltavaksi taloudellisesta näkökulmasta. Aiheeseen liittyvät taloudelliset faktat ovat kuitenkin kiistämättä olemassa, oli niistä kukin meistä mitä mieltä hyvänsä.

Yhteiskunnan näkökulmasta koulutukseen suunnatut varat ovat investointi tulevaisuuteen. Näin ollen koulutuksen katkeamista ja henkilön jäämistä työelämän ulkopuolelle voi kansantalouden näkövinkkelistä pitää hukkainvestointina. Syrjäytymisestä aiheutuvat kulut ovat tuottamattomia yhteiskunnallisia kustannuksia. Kustannusten kaari alkaa siitä hetkestä, kun koulutus syystä taikka toisesta katkeaa. Kustannuskaaren toisessa päässä on tilanne, jossa nuori siirtyy työelämään. Aikajanan väliin useimmiten sijoittuu ns. passiivitilanne, kuntoutus ja uudelleenkoulutus. Passiivitilanteessa kustannukset tulevat yhteiskunnan tarjoamista tukimuodoista, mm. työmarkkina- , toimeentulo- ja asumistuista. Usein ennen nuoren siirtymistä takaisin koulutuksen pariin tai työelämään, tarvitaan eritasoisia kuntoutusjaksoja. Jos hyvin käy, saattaa nuori päästä jatkamaan koulutustaan siitä mihin se ennen katkeamista on jäänyt. Usein kuitenkin oppilaitos edellyttää koulutuksen aloittamista alusta.

Sosiaalikehitys Oy:n ja Tuomas Leinosen tekemän tutkimuksen mukaan varovaisesti lasketut kustannukset yhteiskunnalle nuorten syrjäytymisestä ovat vuosittain n. 1,5 miljardia euroa. Laskelmissa on huomioitu passiivitilanteessa menetetty kansantalouden lisäys, yhteiskunnan tuet, kuntoutuksen ja uudelleen koulutuksen kustannukset. Seurannaisvaikutuksineen summa on vielä paljon suurempi.

Kustannusten kertymisen näkökulmasta paras kustannus lieneekin se, jota ei päästetä syntymään ollenkaan.
Jokaisen tulisi voida osallistu yhteiskuntaan omilla edellytyksillään ja kyvyillään.

Pidemmän päälle kalleimmaksi tulee olla tekemättä mitään!

KUNTAUUDISTUKSESTA

Taannoin Euroopassa käynnistettiin kunnianhimoinen hanke. Ajatus oli, että liittämällä yhteen hyvin erilaisin taloudellisin valmiuksin olevia valtioita, voitaisiin saavuttaa laaja ja tasavahva talousalue.
Vapaan kaupankäynnin, tavaroiden ja ihmisten liikkumisen kautta tavoiteltiin synergiaetuja, joilla heikompia osallisia saataisiin hinattua lähemmäksi vahvojen talouksien tasoa. Mm. näitä tavoitteita toteuttamaan perustettiin Euroopan unioni. Hankkeen satoa korjataan nyt, tunnetuin seurauksin.

Suomessa parasta aikaa kovalla tohinalla valmisteltava kuntauudistus nojaa täysin samoihin oletuksiin ja periaatteisiin.
Ajatus on luoda joukko tasavahvoja kuntia, jotka pystyisivät tasavahvasti kilpailemaan keskenään niin, että kaikki hyötyisivät ja pärjäisivät omillaan. Siis juuri niin kuin Euroopassakin piti käydä.
Tosiasiassa tullee kuitenkin käymään niin, että luodaan pienehkö joukko ns. superkuntia, jotka kilpailussa tulevat pärjäämään. Tampereen lisäksi tähän kategoriaan kuuluvat pääkaupunkiseutu, Turku, Jyväskylä, Oulu ja ehkä muutama muu suurempi kaupunkiseutu.
Uudistuksella luotaisiin  myös iso joukko heikkoja suurkuntia, joita loppupeleissä edellä mainitut superkunnat, tai valtio, joutuisivat vetämään perässään.
Selvää myös on, että ajatuksesta ”pidetään koko maa asuttuna” jouduttaisiin väistämättä luopumaan.

Mielestäni kuntauudistuksessa tulisi nyt laittaa jäitä hattuun ja ottaa aikalisä.
Selvää on , että jotain tulee tehdä.
Keinot kannattaisi kuitenkin ehkä hakea muualta kuin epäonnistuneesta Euroopan unionin talousmallista.

julkaistu Hervannan sanomissa 10.10.2012

TUNNELIA TEHDÄÄN JO!

Lehtien mielipidesivuilla ja muussa julkisessa keskustelussa väännetään ahkerasti kättä siitä, tulisiko rantaväylän tunneli rakentaa vai jättää rakentamatta. Täysin huomiotta tuntuu jäävän se tosiseikka, että tunnelia rakennetaan aivan silmiemme alla jo täyttä häkää!

Kosken yläjuoksun tukirakenteita on saatettu jo hyvän aikaa alapuolisen tunnelin louhimisen vaativaan vahvuuteen. Frenckelin kohdalla työt ovat käynnissä parasta aikaa. Myös Näsinkallion maanalainen liittymä loistaa poissaolollaan tunnelin nyt ilmoitetusta 185 milj € kustannusarviosta.

Ilman liittymää tunnelista keskustaan, ja päinvastoin, koko hanke on totaalisesti torso.

Pelkästään nämä edellä mainitut seikat huomioiden lopulliset kustannukset tulevat olemaan ihan jotain muuta kuin nyt ilmoitettu 185 miljoonaa euroa.

Tampereen lähitulevaisuuden investointilistalla on monia mammuttiluokan hankkeita.

Ratkaistavana ovat mm. jätehuoltoon, jätevesien käsittelyyn ja joukkoliikenteen järjestämiseen liittyvät kysymykset. Listalta löytyy niin välttämättömiä, tärkeitä kuin turhiakin hankkeita.

Tunnelin tulisi olla tämän listauksen häntäpäässä, jos sen listalla tulee olla ollenkaan.

Tulevan valtuuston tulisikin tarkastella lähitulevaisuuden megahankelistaa niin, että pohditaan mitkä investoinneista ovat välttämättömiä ja millä aikataululla niissä tulisi edetä.

Tunnelin kaltaisille turhille hankkeille tulee tässä tarkastelussa näyttää tylysti punakynää!

Kalle Hyötynen (VAS)

Yhdyskuntalautakunnan jäsen

julkaistu aamulehdessä 23.9.2012

INVESTOINTEJA EI SAA LEIKATA – NYT PITÄÄ RIVAKASTI KORJATA TAMPERETTA

Tampere supistaa investointejaan rankalla kädellä. Mielestämme
vääristä paikoista.
Kaupunkiympäristön kehittämiseen tulee vuoden 2013
talousarvioesityksessä vähennystä peräti 18 prosenttia, kun sitä
verrataan kuluvaan vuoteen.
Kuntalaiset havaitsevat säästöt katujen ja puistojen kunnossapidossa
sekä yleisten alueiden ulkovalaistuksessa. Ne siis vähenevät.
Investointien supistuva taso edellyttää mielestämme entistäkin
tarkempaa harkintaa rahojen kohdentamisessa.
Rantaväylän tunnelin suunnitteluvaiheen 6,5 miljoonan määrärahaan
ensivuodelle ei talousarvioesityksen mukaan kajota.
Investointeja toki tarvitaan, mutta ne pitää tehdä rahatilanteen mukaan
ja miettiä, olisiko aika investoida myös olemassa olevien rakennusten ja
rakenteiden korjaamiseen.
Suunnitelmissa on siis Rantaväyläntunnelia, Kunkunparkin tunnelia ja
parkkitiloja Tammelantorin alle. Lisäksi pitäisi tehdä Areenan kantta,
pikaraitiotietä, jätevesipuhdistamoa ym. pienempää.
Samaan aikaan meillä olisi kuitenkin valtavasti korjaustarpeita kaupungin
eri toiminta-alueilla.
Tiedossa on päiväkotien ja koulujen kosteusongelmat ja niiden
mahdollisesti aiheuttamat terveysongelmat. Investoinnit niiden
korjaamiseksi on pitänyt venyttää pitkälle eteenpäin.
Mielestämme nyt olisikin juuri näiden aika.
Lista kaupungin omistuksessa olevien kiinteistöjen peruskorjaustarpeesta
on todella pitkä.
Rakennusalan työllisyysnäkymien heiketessä kaupungin pitää nyt
ehdottomasti panostaa näihin hankkeisiin.
Alan yksityisen sektorin hiljetessä kustannustaso laskee, ja hankkeita
voidaan viedä läpi edullisemmin kuin noususuhdanteessa, ja asiansa
osaavia urakoitsijoita on paremmin saatavilla.
Tampere on kaupunki, johon halutaan muuttaa. Pidetään se kunnossa ja
vetovoimaisena.

Yhdyskuntalautakunnan jäsenet
Ilpo Sirniö (sd) ja Kalle Hyötynen (vas)

Julkaistu tamperelaisessa 22.9.2012

SKANSKAN MALLI

Skanska kuuluu maailman kymmenen suurimman rakennusyhtiön joukkoon. Skanska löytyy myös Fortune 500 -listalta, eli se on yksi maailman viidestäsadasta isoimmasta yrityksestä. Palveluksessa on noin 52 000 henkilöä, jotka osallistuvat vuosittain noin 12 000 hankkeen toteuttamiseen.

Skanska-konsernin emoyhtiö Skanska AB on listattu Tukholman pörssiin, ja sen liikevaihto vuonna 2011 oli yli 13 miljardia euroa.

Edellä oleva on lainattu suoraan Skanska – konsernin kotisivujen yritysesittely osiosta.

Tiedoista saa kuvan yrityksen koosta ja resursseista. Ei mikään ämpäri yritys siis!

Sivuille on listattu myös suuri joukko Skanskan toimintaperiaatteista. Tärkeimmäksi osioksi yritys nimeää työturvallisuuden. Sen kerrotaan olevan kaikessa toiminnassa ensisijainen ja tärkein prioriteetti. Skanskaa onkin jo pitkään suomessa pidetty edelläkävijänä turvallisuus asioissa alan yritys kartalla.

Rakennusalalla tapaturmataajuutta mitataan tapaturmien määrällä suhteessa tehtyyn miljoonaan työtuntiin. Tässä tilastossa Skanska on maassamme toimivien rakennusalan yritysten joukossa selkeä ykkönen.

Skanskalla uskotaan tapaturmattoman työpaikan olevan mahdollinen alan tapaturma herkyydestä huolimatta. Tavoitteen saavuttamiseksi keskeiseksi asiaksi kerrotaan työmailla toimijoiden turvallisuus osaaminen.

Tämä kaikki tukee ajatusta siitä, että yrityksessä on herätty huomaamaan alan tapaturmaherkkyys, siitä seuraavat inhimilliset - ja  taloudelliset tappiot, sekä tartuttu määrätietoisesti toimeen asioiden korjaamiseksi paremmalle tolalle.

Tästä johtuen Skanskan Pirkanmaan alueyksikössä hyvän aikaa jatkunut alueellisen työsuojeluvaltuutetun selkeä simputus herättääkin hämmennystä.

Kyseinen valtuutettu on kritisoinut yrityksessä pidemmän aikaa käytettyä, ns. korvaavan työn toimintamallia. Mallin ideahan on, että jos rakentaja loukkaa esim. oikean kätensä eikä näin ollen pysty tekemään ammattiaan vastaavaa työtä, osoitetaan työntekijälle vaikkapa konttorilta jotain huuhaa hommaa, jota kaveri pystyy tekemään terveellä vasemmalla kädellä. Tällä tavoin toimittaessa ei tapaturmasta kerry sairaslomapäiviä. Tapaturma ilmoituksiakin epäillään jätetyn tekemättä.

Toimintaa kyseenalaistaneen valtuutetun kohdalla asiat ovat johtaneet siihen, että valtuutetulle Skanska on ilmoittanut työsuhteen irtisanotuksi! Tunnettu tosi seikka on, että halutessaan yritys pääsee itselleen epämieluisista työntekijöistä rahalla eroon.

Tässä tapauksessa yritys haluaa eroon työntekijöidensä vaaleilla yksimielisesti valitsemasta työsuojeluvaltuutetusta, joka Skanskan mainostamien periaatteiden mukaisesti on yrittänyt edistää työntekijöiden turvallisuutta, työkykyä, työssä jaksamista ja muita työhyvinvointia tukevia rehellisiä ja läpinäkyviä toimintamalleja.

Tämä pistää miettimään uudelleen Skanskan tilastojen osoittaman ylivertaisuuden kyseisissä asioissa!

          LUONNONSUOJELUSTA

Tampere sijoittuu luonnonsuojelualueiden prosentuaalisella määrällä pinta alaan nähden mitaten isojen kaupunkien joukossa jumbo sijoille. Tuoreessa Tampereen luonnonsuojeluehdotuksessa suojelualueiden määrää ehdotetaan lisättäväksi lähes puolella. Lisäyksestä huolimatta alueiden määrä olisi vain 1,5 % Tampereen pinta alasta. Verratessa muiden isojen kaupunkien suojelu määriin ja toisaalta Tampereen metsien suojelumahdollisuuksiin, tavoitetta voidaan pitää erittäin vaatimattomana. Ohjelma ehdotuksen näkyvin puute on , että  kaupungin omistuksessa olevia pohjoisen suuralueen metsiä siihen sisältyy todella vähän. Teiskosta on helposti löydettävissä valtakunnallisesti arvokkaita metsä kokonaisuuksia, jotka täyttävät suojelun kriteerit, roimasti ehdotettua enemmän.

Teiskon metsien suojelu haluttomuus saattaakin piillä alueen maaperässä.

Alueen maa on suurelta osin kallioperäistä, ja näin ollen esim. rakennusteollisuuden näkökulmasta arvokasta.
Suomen kiviaines saanti on perinteisesti perustunut soranottoon harjuista. Tämä mahdollisuus alkaa kuitenkin olla loppuun koluttu, ja tulevaisuudessa joudutaan kiviaineksen saannin varmistamiseksi tukeutumaan louhinta ja murskaus toimintaan. Louhinta ja murskaus on aina ympäristön kannalta riskialtista. Vaarassa ovat ennen kaikkea lähi vesistöt ja pohjavesi. Haitat alueen asukkaille ovat myös selviö. Melun, pölyn ja tärinän aiheuttamien haittojen lisäksi, toiminta kuormittaa alueiden usein heikohkoa tieverkkoa reippaasti.

On selvää, että teollisuuden ja mm. ratarakentamisen kiviaines tarpeet tulee nyt ja tulevaisuudessa turvata.
Tällä hetkellä olemassa olevalla luvituksella nämä tarpeet Pirkanmaalla on turvattu arvioiden mukaan 30-40 vuodeksi eteenpäin. Suunnitteilla olevat isot infra hankkeet ( mm.tunneli, jäteveden puhdistamo, maanalaiset parkkilaitokset)
Tulevat määrän vielä tuplaamaan.

TARVITAANKO RATIKKA?

Lokakuussa valittavalle uudelle valtuustolle tulee päätettäväksi monia isoja asioita.

Tunnelin, jätteenpolttolaitoksen, jäteveden keskuspuhdistamon ja kansi/areena hankkeen lisäksi agendalla tulee olemaan myös kaupunki ratikka.

Ratikan ensimmäisen vaiheen alustavien suunnitelmien mukaan hankkeen hinnaksi arvioidaan 180 miljoonaa euroa.

Hinta pitää sisällään reitistön Hervannasta keskustan kautta Lentävänniemeen,  kaluston, kaksi varikkoa ja tarvittavan infra rakentamisen. (esim. sillat, pysäkit,jne)

Reittivaihtoehdot ovat vielä hakusessa: mennäänkö Pispalan kohdalla rantatietä vai Pispalanvaltatietä pitkin ? Pitäisikö keskustasta jatkaa suoraan hämeenkadulta itsenäisyydenkadulle, siitä sammonkadulle vai kiepata mahdollisen areenan ja yliopiston kautta ? Entäpä TAYS ? Voiko sen jättää reitiltä pois ja mennä Hervantaan suoraan sammonkadun ja Prisma- keskuksen kautta ?

Usein kuulee epäilyjä ratikan toimivuudesta ylipäänsä suomen vaihtelevassa neljän vuodenajan ilmastossa.

Reitin korkeuserotkin puhuttavat; onko ratikan mahdollista kiivetä esim. Hervantaan?

Mielestäni teknisiin kysymyksiin ei ratikan toteutuminen tule kaatumaan. Kulkeehan ratikka Helsingissäkin, kokolailla samoissa olosuhteissa, ja ompa Helsingin rataprofiilikin mutkineen ja mäkineen vähintään yhtä haastava kuin täällä meillä.

Paljon puhutaan kaupungin keskustan kehittämisestä jalankulku – ja joukkoliikennepainotteiseksi. Tähän ja joukkoliikenteen kasvuosuuksien nostamistavoitteeseen ratikka hanke vastaa  varsin hyvin!

Selvää kuitenkin on, että tämänkin hankkeen kohdalla suurimmat kinat tullaan käymään rahasta.

Mammuttihankkeiden hinta arvioista on ikäviä kokemuksia. Tunnelin ensimmäinen kustannusarvio aikoinaan oli 90 miljoonaa euroa, tällä hetkellä puhutaan puolta suuremmasta summasta. Lopullista hintaa ei tiedä kukaan.

Ongelma on siinä, että mitä pidemmälle hankkeiden suunnittelu ja selvitys työ etenee, sitä enemmän löytyy ennakoimattomia kustannuksia. Jokainen hanke on uniikki. Ei voida arvioida hankkeen hintaa suoraan sen mukaan, mitä vastaavanlainen hanke jossain muualla on maksanut.

Kun rakentamisen hinta suunnittelun edetessä alkaa lopulta hahmottumaan, on itse suunnitteluun satsattu jo niin paljon rahaa, että hankkeen torppaaminen tuntuu lähes rikolliselta.

Ratikan osalta numerot näyttävät tässä vaiheessa kuitenkin varsin hyviltä. On laskettu, että ratikan rakentamiseen satsattava raha tulisi 1.1 – 1.4 kertaisesti takaisin. Käytännössä tämän mahdollistaa ratikka reitin kiinteistöjen ja maa alueiden arvon nousu.

Tampere on hakenut yhdessä Turun kanssa valtiolta apua suunnittelun kustannuksiin. Tästä varmasti on säästöjä löydettävissä, kun kaikki mahdollinen tieto kaupunkien kesken jaetaan, eikä molemmat tee samoja selvityksiä erikseen.

Selvää kuitenkin lienee, että lopullista hintalappua tullaan korjaamaan vielä moneen kertaan.

Sitten siihen itse kysymykseen; TARVITAANKO ratikkaa?

Jos Tampereen kaupunki seudun arvioidut väestönkasvuennusteet pitävät vähääkään paikkansa, on selvää että joukkoliikenteen käyttöastetta täytyy lisätä roimasti. Lisääntyvän henkilöautoliikenteen ja tarvittavan bussiliikenteen kasvamisen myötä, Tampereen liikenne ilman ratikkaa ajautuu kaaokseen.

Ratikattoman Tampereen liikenteen järjestämiseen tarvittavan infran rakentamisen hintalappu kasvaa kestämättömäksi.

Ratikan kanssakin autoliikenteen järjestämisen kustannukset lähivuosikymmeninä tulevat olemaan mittavia.

Itse asun perheineni Hervannassa. 14 ja 17 vuotiaat tyttäret käyvät koulujaan keskustassa.

Monena aamuna on tytöt jääneet pysäkille seisomaan linja-auton ajaessa tylysti ohi. Bussi on ollut Hervannan viimeisillä pysäkeillä ennen valtaväylää jo yksinkertaisesti niin täynnä, että mukaan ei ole mahduttu!

Eli kyllä, ratikka kehiin vaan!!

SANTALAHTI

Pispalassa, ja vähän muuallakin, on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua Santalahden uusista kaavoitus suunnitelmista.
Suunnittelun kohteena on rantatien ja radan väliin jäävä vanha teollisuusalue.
Tällä hetkellähän alueella on pääasiassa vanhoja tiilestä rakennettuja tehdasrakennuksia, jotka toimivat graffiti taiteilijoiden työalustana.

Uusissa suunnitelmissa paikka muuttuisi tiiviiksi, tehokkaasti rakennetuksi asuinalueeksi.
Tehokkuus, ja sitä kautta rakennusten korkeudet, ovatkin nyt keskustelun keskiössä.

Pispalalaiset haluaisivat alueen kehittyvän matalahkon rinnerakentamisen suuntaan. Ollaan aiheellisesti huolissaan näkymistä niin rinteestä järvelle päin, kuin järveltä rinteeseen. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta tulisi asukkaiden mielestä rakentaa maltilla ja ajatuksella.

Rakennusliikkeet (Lemminkäinen ja YIT) haluaisivat luonnollisesti mahdollisimman tehokasta rakentamista. Tämä kun näkyisi katteissa positiivisena.
Tehokkuutta perustellaan mm. joukkoliikenne järjestelyillä. Suuret asukasmäärät kun tukevat kuulemma ratikan rakentamista.

Kaavoittaja onkin ovelasti laatinut ja asettanut nähtäville alueesta kaksi lähes samanlaista suunnitelmaa. Erona on kerroskorkeudet. Toisessa suunnitelmassa rinteeseen on istutettu jopa 16 kerroksisia rakennuksia.
Toisessa luonnoksessa korkeudet ovat selkeästi inhimillisempiä ja helpommin nieltävissä.
Tarkoitushan on tietysti peloitella tehokkaamman, jo alun alkaen hylätyksi tarkoitetun vaihtoehdon mahdollisuudella. Näin maltillisempi vaihtoehto alkaakin näyttämään jo siedettävältä.

Tosiasia mielestäni kuitenkin on , että Santalahden aluelle täytyy tehdä jotain.
Nolla vaihtoehto, eli että alue jätetään ennalleen, on huonoin mahdollinen.

Toivottavasti löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu!

KEVA:n TOIMINTAYMPÄRISTÖ TUTKIMUS


Mari Kokko kummasteli mielipidekirjoituksessaan (AL 22.8) aiheellisesti vähäistä tutkimustietoa koskien kuntien palveluiden yksityistämistä.

Kuntapäättäjillehän palveluiden yksityistämistä perustellaan yksinomaan halvemmalla hinnalla.
Eli kerrotaan, että jos palvelun tuottaminen kunnan oman yksikön tuottamana maksaa xxx euroa,niin sama palvelu saadaan kilpailutuksen kautta yksityiseltä puolelta 20-25% halvempaan hintaan.
Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole.
Ulkoistamisen lisääntyessä vaaditaan kuntaorganisaatioilta aivan uudenlaista osaamista mm. sopimusten laadinnan ja laadun varmistamisen osalta.
Usein kilpailutettujen palveluiden laatu ja lopullinen hinta onkin tuottanut täysin toivottua päinvastaisen lopputuloksen.

Kuntien eläkevakuutuksen (KEVA) tekemän toimintaympäristötutkimuksen mukaan jo joka neljäs kunta tai kuntayhtymä on palauttanut ulkoistamiaan palveluita takaisin omaksi tuotannoksi.

Tutkimuksessa selvisi, että mitä suurempi kunta tai kuntayhtymä on kyseessä, sitä yleisempää palvelujen omaksi toiminnaksi palauttaminen tai sen suunnittelu on. Suurimmista kunnista peräti kolmannes hoitaa itse sellaisia palveluja, joita ne ovat aiemmin ostaneet yksityisiltä palvelutuottajilta, ja asiaa on vähintään pohdittu 60 prosentissa suurimmista kunnista.

Suurimmaksi syyksi palveluiden palauttamiselle omaksi tuotannoksi kerrottiin pettyminen laatuun ja/tai hintaan.

Tampereen kaupunki pitää kyseenalaista kärkisijaa kuntien kesken, kun asiaa tarkastellaan ulkoistamisen määrällä mitaten.

Olen Kokon kanssa yhtä mieltä siitä, että ulkoistamisen hyödyistä ja haitoista tarvitaan täsmällisempää tietoa päätöksenteon tueksi.

Tällä hetkellä päätöksiä tehdään ideologisin perustein.

Myös jo ulkoistettujen palveluiden lopullinen hinta tulisi kaikkine kuluineen selvittää.

Tuntuu omituiselta, että yritys, jonka tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, kykenisi tuottamaan samat palvelut halvemmalla kuin voittoa tavoittelematon julkinen palveluntuottaja.

kirjoitus julkaistu Hervannan sanomissa 5.9.2012

 HEI, ME TEHDÄÄN TUNNELI!

Viime vuodet on Tampereella käyty kiivasta miekkailua rantaväylän tunnelin tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.

Tunnelin kannattajien keskuudesta perusteluina tunnelille on kuultu mm. rantatien ruuhkat, rannan avaaminen kaikkien kaupunkilaisten käyttöön, elinkeinoelämän virkistyminen, kaupungin kasvupaineet, työllisyys vaikutukset, jne ,jne…

Vastustajien vaakakupissa puolestaan ovat tunnelin hinta kunnan veronmaksajille, rakentamisaikaiset liikenne järjestelyt, turvallisuus ja hankkeen tarpeellisuus ylipäänsä.

Valtaosa kuntalaisista vastustaa hanketta. Heidän mielestään kaupungin vähille rahoille olisi parempaakin käyttöä.

Vanhus – ja terveydenhuoltopalvelut ovat kuulemma retuperällä. Nuorilla on paha olla. Kouluissa ja päiväkodeissa tuskaillaan homeongelmien kanssa. Henkilökuntaa on joka puolella liian vähän, eli palvelut ei pelaa. Kaikessa säästetään.

Tästä huolimatta meillä on varaa rakennuttaa n. 200 miljoonaa euroa maksava tunneli, josta Tampereen osuus 2/3 osaa.

Epäilläämpä kustannusten varmuudella tuosta vielä ylittyvän.

Tosiasiassa tunnelia rakennetaan jo täyttä häkää!

Tampellan ja Finlayssonin patouomien korjaukset ja frenkkelin patomuurin entisöinti alettiin toteuttamaan kiireellä, kun selvisi että nämä eivät välttämättä tule kestämään alapuolista tunnelin louhintaa. Onko näistä aiheutuva lasku mukana tunnelin kustannusarvioissa?

Eipä tietenkään, nämä kun eivät kuulemma liity millään lailla tunnelin tekoon.

Hämeenpuiston maanalaista eritasoliittymää ei tunnelisuunnitelmiin uskallettu tässä vaiheessa lisätä. Ilman tätä koko tunneli on kuitenkin torso.

Keskustan liikennesuunnitelmissa se kyllä näkyy. Tulee siis lisähommina takuu varmasti! (+ 20 milj.€)

Saapa nähdä, mikä koko farssin loppulasku tulee olemaan, jos tunneli todella toteutuu!

...JATKUU...

VEROTTAJA VIRTSAA VASTATUULEEN

Pitkän vääntämisen jälkeen on rakennusalalle vihdoin tulossa pakollinen veronumero.

Rakennusliiton vuosia kestäneen sinnikkään lobbauksen johdosta, ollaan vihdoin saamassa työkaluja alalla rehoittavan pimeän työvoiman käytön kitkentään. Vai ollaanko?

Hallitusohjelman hengen mukaisesti on vihdoin alettu kehitellä konkreettisia toimia harmaan talouden torjuntaan.

Osana tätä, tulee rakennusalalla työskentelevillä henkilöillä olla verottajalta saatu veronumero.

Aikataulutus veronumero pakolle on sovittu seuraavasti:

1.9.2012  jälkeen alkavilla työmailla täytyy kaikilla työntekijöillä olla tunnistekortissaan verottajan ilmoittama henkilökohtainen veronumero.

Ennen 1.9.2012 alkaneilla työmailla ei veronumero pakkoa ole, ellei työmaa sitten kestä yli siirtymäajan.

Siirtymäaika loppuu 1.3.2013. Tämän jälkeen veronumero täytyy kaikilta yhteisellä työmaalla työskenteleviltä henkilöiltä löytyä, oli työmaan alkamisajankohta mikä hyvänsä. Tämä koskee siis myös mestareita, johtajia, arkkitehtejä, suunnittejoita, jne,…

No niin, hyvä! Tämähän on simppelijuttu. Nyt meidän alalla toimivien luottamusmiehien , työsuojeluvaltuutettujen ja työnjohtajien ei tarvi muuta kuin tsekata että numero kaverin tunnistekortista löytyy ja tarkistaa tiedot.

Tietojen tarkistamista varten on verottaja avannut nettisivuilleen veronumerorekisteri palvelun. Palvelu on kaikille julkinen ja sitä on helppo käyttää. Täytettävänä on ainoastaan kaksi kohtaa; henkilön nimi ja veronumero. Kun nämä kentät on täytetty, klikataan ”hae”. Jos hommat on kunnossa, kertoo ohjelma että numero ja nimi täsmäävät.

Harmillisen usein ohjelma kuitenkin ilmoittaa että, tietoja ei löydy!

Tiedot päivittyvät rekisteriin vasta kun henkilö tai työnantaja sitä  ERIKSEEN pyytää.

Tuntuu käsittämättömältä, ettei verottaja veronumeron antaessaan viitsi automaattisesti sitä myös numeron tarkistusrekisteriin syöttää, vaan rekisteröitymistä täytyy erikseen pyytää.

Tämä tekee veronumeron tarkistamisen käytännössä mahdottomaksi.

ULKOISTETUT PALVELUT MAKSAA JA LAATU ON PASKAA!



Tällaiseen johtopäätökseen on pakko tulla, kun lukee kuntien eläkevakuutuksen (KEVA) tekemää toimintaympäristötutkimusta.
Tutkimuksen mukaan jo neljännes kunnista ja kuntayhtymistä on palauttanut ulkoistamiaan palveluja takaisin omaksi toiminnaksi.
Syiksi kerrotaan korkeat kustannukset ja/tai palveluiden surkea laatu.

Tampere temmeltää ulkoistamisen suheellisella määrällä mitaten koko maan kirkkaassa kärjessä.
Euromääräisesti puolet tampereen kaikista hankinnoista ja palveluostoista tulee yksityiseltä sektorilta.
Suurin syy tähän on XL ryhmittymän ihannoima ideologisiin arvoihin perustuva yksityistämisvimma!

KEVA:n tekemän tutkimuksen tuloksen olisi toki arvannut lukemattakin.
On itsestään selvää, ettei yrityksen, jonka tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, ole mahdollista tuottaa samoja palveluita halvemmalla ja samalla laatutasolla kuin voittoa tavoittelemattoman julkisen palveluntuottajan.

KORVAAVA TYÖ- SAIRAANA TÖIHIN?

Tapaturmatilastojaan siivotessaan useat isot Suomessa toimivat rakennusliikkeet ovat ottaneet keinovalikoimaansa kummajaisen nimeltä korvaava työ.
Suomeksi korvaava työ tarkoittaa sairaana työpaikalle pakottamista.
Tapaturmista koituneet kulut maksaa työnantaja täysimääräisesti. Jos siis samat kustannukset tulevat joka tapauksessa, oli työntekijä sairaana kotona taikka työpaikalla, on suuri houkutus keksiä kaverille korvaavaa työtä.
Samalla hoituu tapaturmatilastojen kaunisteleminen. Tapaturma josta sairauspoissaoloja ei tule päivääkään, ei tilastoissa näy. Tapaturmailmoituksen tekeminenkin saattaa helposti unohtua.
Härskeimmillään edellä mainittu toiminta on silloin, kun saman yrityksen työntekijöitä on jouduttu lomauttamaan työn vähyyden vuoksi.
Suuret kansainväliset terveydenhuoltoyritykset, joiden asiakkaita toimintaa harjoittavat rakennusliikkeet ovat, auttavat auliisti yhteistyökumppaneitaan.
Olisi mukava kuulla, mitä ovat ne rakennustyömaalta löytyvät kevyet työt, joita esimerkiksi kätensä loukannut kirvesmies voi tehdä.
Pelko suuren maksavan asiakkaan menettämisestä täytyy olla suuri, että työterveyslääkärin etiikka saadaan heittämään totaalisesti häränpyllyä.
Työkyvyttömällä työntekijällä on oikeus palkalliseen sairauslomaan.
Korvaavaa työtä rakennusalalla sovellettavat lait, sopimukset ja asetukset eivät tunne.

julkaistu Aamulehdessä, Tamperelaisessa ja Hervannan sanomissa

KUNNAT MUKAAN KITKEMÄÄN HARMAATA TALOUTTA

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan muutama vuosi sitten tilaaman raportin mukaan harmaan talouden kokonaismäärä voi olla suomessa jopa 10 – 14 miljardia vuodessa.
Raportin mukaan  90 % suomalaisten kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jää ilmoittamatta verottajalle.
Lainsäädäntömme mahdollistaa sijoitusten nimettömyyden hallintorekisterissä.
Tämä tekee suomesta veroparatiisin.

Julkisessa keskustelussa harmaan talouden ongelma pesäkkeiksi nostetaan aina rakentaminen, ravintola- ja palvelualat.
Onkin totta että näillä aloilla ongelmat ovat mittavia. Aloilla laistetaan yleisesti mm. verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamista.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt julkinen sektori. Valtio ja kunnat ovat erittäin suuria palveluiden tilaajia ja hankkijoita. Julkisia palveluita myydään ulos säästöjen toivossa ennennäkemättömällä vauhdilla juuri nyt. Tampere porskuttaa toiminnan kyseenalaisilla kärkisijoilla.
Kunnan perinteisesti omana työnä tehdyn toiminnan yksityistämisessä ja kilpailuttamisessa vaanii kuitenkin suuria riskejä. Kilpajuoksun tarjousvaiheessa voittaa useimmiten se, joka pystyy tarjoamaan palvelun tuottamisesta halvimman hinnan. Usein tarjouskilpailun voittanut yritys pilkkoo urakan pieniin osiin, ja kilpailuttaa urakat eteenpäin. Ketjutuksen loppupäässä urakoita joudutaankin ottamaan jo niin alihinnoin, että rehelliset yritykset putoavat pelistä pois. Näin luodaan otollista kasvualustaa harmaalle taloudelle.

Ei siis ihme, että esim. vuosina 2007- 2008 yhteensä 22 suomalaista kuntaa tuomittiin maksamaan sakkoja tilaajavastuulain rikkeistä.
Kuntien hallintoelimissä toimivien luottamushenkilöiden tuleekin olla tarkkana kilpailuttamista koskevien asioiden seuraamisessa, jotta emme itse olisi aiheuttamassa esim. verotulojen putoamisesta aiheutuvaa kuntien talousahdinkoa.

Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunta kirjasi vuoden 2012 kaupunkiympäristön kehittämisen vuosisuunnitelmaan allekirjoittaneen esityksestä tilaajavastuulain edellyttämiä toimia tiukempaa seurantaa käyttämiään urakoitsijoita koskien.

Tämä on toki pikku juttu ja pisara meressä, mutta jostainhan on aloitettava!

Julkaistu SAK:n Tampereen paikallisjärjestön Kenttäväki lehdessä  No: 3/12