KAUPUNKI KYYKYTTÄÄ PITKÄAIKAISTYÖTTÖMIÄÄN

Pitkäaikaistyöttömistä seuraa kallis sakkomaksu kunnalle, jos kunta ei työllistä tai osoita koulutus- tai harjoittelupaikkaa yli 500 päivää työttömänä olleelle työnhakijalle. Kunta joutuu tällöin maksamaan kuukausittain puolet valtion työttömälle maksamasta työmarkkinatuesta.

Vuonna 2012 Tampereen kaupunki maksoi näitä työmarkkinatuen sakkomaksuja valtiolle n. 10 miljoonaa euroa.

Osa ongelmaa löytyy kaupungin omasta organisaatiosta. Järjestelmän tarkoitus olisi toimia niin, että Tampereen laitoshoidon teknisen yksikön työllistämistoiminnan saatua hakemuksen, toimittaa se sen eteenpäin TYPAan (työvoiman palvelukeskus). TYPAn tehtävä on puolestaan toimittaa hakemukset edelleen TE-toimistoon ratkaistavaksi. TE- toimistolla on asiassa niin päätösvalta kuin rahatkin. Jostain käsittämättömästä syystä iso osa hakemuksista jää kuitenkin lähtemättä TYPAsta eteenpäin. Perusteluiksi on esitetty sitä, että makaamaan jätettyjen hakemusten hakijat ovat olleet jo aiemmin kaupungilla työllistettyinä. Peruste on kestämätön ja syrjivä.

TYPAan jumiutuvat hakijat ovat pääsääntöisesti varttuneempia pitkäaikaistyöttömiä, jotka menettelyn johdosta uhkaavat lopullisesti syrjäytyä työelämän ulkopuolelle. Näiden ihmisten kohdalla uudelleenkoulutus ei usein tunnu mielekkäältä vaihtoehdolta. Iästä johtuen koulutuksen tuloksena valmistuttaisiin usein suoraan eläkkeelle. Kuitenkin he vielä pystyisivät hoitamaan räätälöityjä työtehtäviä ja pysymään näin mukana yhteiskunnan rattailla. Henkisellä hyvinvoinnilla ja yleisen elämänlaadun parantumisella on asiassa myös merkittävä rooli.
Asian juridinen puoli on se, että nyt he eivät saa mitään päätöstä, koska hakemuksia ei lähetetä TE-toimistoon. Kuitenkin jokaiselle on tiedossa myönteinen päätös työhön pääsystä, koska he ovat TE-toimiston lähettämiä ja siellä on yhdessä urasuunnittelijoiden kanssa laadittu yksilöllinen urasuunnitelma.

Kaupungilta pitäisikin pikaisesti löytyä riittävän suuri päällikkö ohjaamaan TYPA  ikärasismia soveltavalta linjaltaan oikeaa suuntaan!

Vasemmistoliiton valtuustoryhmä esitti vuonna 2010 lisärahoituksen osoittamista kaupungin työllistämisrahoihin. Valtuusto hyväksyi ehdotuksen yksimielisesti. Päätöksellä onkin voitu todeta olleen positiivisia vaikutuksia. Ongelmia asian ympärillä kuitenkin näyttää edelleen riittävän.


julkaistu Aamulehdessä 24.4.2013

TAVARA ASEMASTA

 

Yhdyskuntalautakunta päätti 3.4.2013 pitämässään kokouksessa asettaa nähtäville kaavaehdotuksen, joka toteutuessaan aiheuttaisi vanhan tavara- aseman purkamisen.

Tätä suoraa linjausta perustellaan mm. sillä, että näin saadaan riittävä tila kaistajärjestelyille Vellamonkadun ja Ratapihankadun liittymään. Myös Rongankadun kevyenliikenteen tunnelin liityminen Tammelan puolelle suunnitellulle aukiolle olisi suunnittelijoiden mukaan helpompi ratkaista. Tavara aseman purkamista puoltaisi heidän mukaansa myös se, että aseman kiertävä vaihtoehto jättäisi tavara- aseman ”mottiin” radan ja Ratapihankadun väliin.

Kaikki edellä mainitut seikat pitävät sinällään varmasti paikkansa, mutta mikään niistä ei mielestäni ole mahdoton ratkaista hyvällä suunnittelulla. Kysymys on enemmänkin tahtotilasta.

Tampereella, niin kuin muuallakin suomessa, on liikennesuunnitelussa viime vuosikymmeninä pyritty tekemään ratkaisuja, joilla yritetään vastata ennusteiden valossa alati kasvavan yksityisautoilun kasvuun. Tästä aikansa eläneestä ajattelusta tulisi luopua, ja pyrkiä ennemminkin tekemään suunnitteluratkaisuja niin, että ne kannustaisivat vaihtoehtoisiin liikumis muotoihin.

Vanhojen rakennusten osalta tulisi Tampereella mielestäni lähteä siitä, että kaikki yli satavuotiaat rakennukset pyrittäisiin säilyttämään. Paljon on vuosien saatossa arvokkaita rakennuksia jyrätty ”edistyksen” nimissä.

Tavara- aseman säilyttämistä puoltaa , paitsi arkkitehtuuri ja ikä, myös keskeinen merkitys kaupungin historiassa. Asema toimi vuoden 1918 Tampereen valloituksen jälkeen punavankien pika teloitus paikkana. Historia kertoo ihmisten hurranneen silloisen rautatietunnelin paikalla olleelta sillalta näitä tapahtumia seuratessaan…

Joka tapauksessa kaava asetettiin vasta nähtäville. Mitään lopullista päätöstä Ratapihankadun linjauksesta ja sitä kautta tavara- aseman kohtalosta ei siis vielä ole tehty. Nähtävillekkin lautakunta asetti kaavan erimielisenä äänestyksen jälkeen. Kokouksessa ehdotettiin kaavan palauttamista takaisin valmisteluun niin, että nähtäville olisi asetettu myös tavara- aseman säilyttävä katulinjaus vaihtoehto. Palautus ehdotuksen puolesta äänestivät itseni lisäksi Juhana Suoniemi (Vihreät) ja Aarne Raevaara (PS).

Kaavan ollessa nyt nähtävillä, on kuntalaisilla ja muilla osallisilla mahdollisuus kommentoida ja esittää siitä mielipiteitä. Tämän jälkeen kaava tuodaan takaisin yhdyskuntalautakuntaan hyväksyttäväksi. Sieltä kaava etenee kaupunginhallituksen hyväksynnän jälkeen valtuuston päätettäväksi. Mitään lopullista ei siis vielä ole päätetty.

 

 

POLITIIKAN SUUNTA

2000- luvulla käydyissä vaaleissa, oli kyse sitten eduskunta – tai kunnallisvaaleista, on vasemmiston kannatus ollut laskusuunnassa. 
Eduskuntavaaleissa vuonna 2007 puolueen kannatus koko maassa oli 9 % luokkaa. Neljä vuotta myöhemmin, 2011 oltiin 8 %.
Kuntavaaleissa esim. Pirkanmaalla , kyyti on ollut vielä kylmempää. Vielä vuonna 2004 puolue mittautti suunnilleen 15 % kannatuksen. Vuoteen 2008 mennessä tuosta oli sulanut nelisen prosenttia. Viime vuonna käydyissä vaaleissa prosentti näytti 8,1.

Vasemmisto on yhteiskunnan rakennemuutoksen myrskyissä tietyllä tavalla samanlaisessa tilanteessa kuin Keskusta oli 1960- ja 1970-luvulla, maan teollistuessa ja ihmisten muuttaessa maalta kaupunkeihin. Tuolloin ennustettiin silloisen Maalaisliiton tuhoa. Mutta Maalaisliitto onnistui muuttumaan Keskustapuolueeksi ja säilyttämään asemansa sillä, että se onnistui vakuuttamaan myös kaupunkilaisäänestäjät. Keskusta kykeni uudistumaan elinkeinorakenteen muuttuessa maatalousvaltaisesta teolliseksi. Vasemmiston pitäisi kyetä samaan nyt, kun perinteinen teollinen rakenne on murtunut. Pitäisi vain keksiä politiikalle uusi suunta. 

Paljon uutta vasemmiston politiikkaan on toki tullutkin, ja varmasti tulee koko ajan.
Ympäristöasiat on noussut todella vahvasti esiin. Paljon puhutaan punavihreydestä tai vihervasemmistosta. 
Puolueen tulevan puoluekokouksen toinen virallinen asiakirjakin on nimeltään punavihreä hyvinvointivaltio.
On kuitenkin hyvä muistaa, että ympäristöasiat eivät vasemmistolaisessa liikkeessä ole suinkaan mikään uusi asia.
Niin puolueen edeltäjän, SKDL:n , kuin ammattiyhdistysliikkeenkin kannanotoissa ja ohjelmissa ne ovat olleet keskeisesti mukana aina.

Perustulosta keskustellaan tällä hetkellä todella paljon. Varmasti tärkeä juttu ,varsinkin tämän päivän pirstaleisilla työmarkkinoilla, missä työsuhteet rupeaa enempi ja enempi olemaan epäsäännöllisiä pätkätöitä. Turkistarhaukseen on otettu tiukka , kielteinen kanta.

Nämä kaikki on varmasti ihan hyviä, oikeita ja kannatettavia asioita ajettaviksi. Nämä on takuulla asioita, jotka kiinnostaa tämän päivän nuoria. Tämänkaltaisten asioiden ja nuoren, näkyvän puheenjohtajan ansiosta puolueeseen onkin viimevuosina liittynyt paljon juuri nuorempia jäseniä. Tämä on tietysti loisto juttu, ja puolueen kannalta elintärkeää. Jatkossakin edellämainittujen uusien avausten ja ajatusten nostaminen keskusteluun on puolueen jatkon kannalta toivottavaa, jopa elintärkeää.

Tosiasia kuitenkin mielestäni on, että näillä eväillä ei tulla tavoittaan laajempia kansanjoukkoja, joiden mukaan saaminen on laskevan kannatuskäyrän suunnanmuuttamiseksi välttämätöntä.

Vasemmistoliitto on  juuriltaan vahvasti perinteinen työväen puolue, kiinni työväen liikkeessä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana on maasta kadonnut 100 000 teollisuuden työpaikkaa. Lähes päivittäin saa lehdistä lukea joukkoirtisanomisista teollisissa tuotantolaitoksissa. Tehtaita töineen siirretään eksoottisiin maihin, joissa työvoima kustannukset, energia ja ympäristön suojelun lainsäädäntö on paremman  tekemisen kannalta suomea suotuisampaa. Töille, joiden tuotantoa ei voida halvempien kustannusten ääreen siirtää, kuten esim. palvelut ja rakentaminen, kärrätään halpatyövoimaa maailmalta.

Lähes kaikilla työpaikoilla on koko ajan menossa jonkinsorttisia uudelleenjärjestelyjä. YT neuvottelujen uhka leijuu kaikkialla. Joko ne on tulossa, käynnissä parasta aikaa tai niitä on juuri käyty. Kaikilla toimialoilla työntekijät elää enempi tai vähempi epävarmoja aikoja. Oman kokemuksen mukaan näiden ihmisten keskuudessa koetaan, ettei heidän ahdinkoonsa juuri vasemmistopuolueista paljon apuja ja poliittisia avauksia kuulu.
Vaikka työelämä tänä päivänä on täysin erilainen, kuin esim. teollisen tuotannon huippuvuosina, on tavallista duunia tekeviä ihmisiä vieläkin todella paljon. Tämä kenttä on jostain syystä suosiolla luovutettu muille mellastettavaksi.

AY- liikkeessäkin tuntuisi usko hiipuvan omiin puolueisiin. Sora ääniä ja yleistä tyytymättömyyttä kuulee työpaikoilla päivittäin. Milloin ihmetellään toimia telakkateollisuuden asioihin, milloin matkakorvausten leikkaus suunnitelmiin.
Ylipäänsä tunnelmat työpaikoilla on pitkälti sellaisia vasemmistopuolueiden suuntaan, että sieltä on turha apua odottaa. 

Onkin hyvä tiedostaa, että kannatuksen takaamiseksi puolueen tulee paitsi olla aktiivinen uusien avausten ja ajatusten julki tuojana, myös vaalia ja vahventaa imagoaan perinteisenä ja vahvana työntekijöiden ja työllisyyden edunvalvojana!