KAUPUNKI EI HALUNNUT VÄÄRÄÄ PÄÄTÖSTÄ!


Tampereen kaupungin Yhdyskuntalautakunnan enemmistö oli ihastunut suunnitelmista toteuttaa Iidesjärven etelärannalle kauan haaveiltu perhepuisto. Muina vaihtoehtoina esiteltiin kolme eri tehokkuuksiin perustuvaa asuinrakentamisvaihtoehtoa. Alusta pitäen tehtiin selväksi se, että alueelle ei saada mahdutettua vaihtoehtoa, jossa olisi sekä perhepuisto että rakentamista. Lautakunta näytti kallistuvan selkeästi perhepuistovaihtoehdon kannalle.

Yllätys olikin melkoinen, kun 7.2.2012 pidetyn lautakunnan kokouksen esityslistalla oli päätösehdotuksena suunnittelun jatkaminen rakentamisen mahdollistavan vaihtoehdon pohjalta. Ehdotus vedettiin kokouksessa kuitenkin listalta pois. Miksi? Oliko lautakunta tekemässä joidenkin tahojen mielestä ”väärän” päätöksen, jos kokous olisi päättänyt jatkaa suunnittelua perhepuistovaihtoehdon puolesta?

Tampereella riittää vielä valmiiksi kaavoitettuja, paremmin asuntorakentamiseen soveltuvia paikkoja. Asuntojen tarpeella tai rakentamisen työllisyysvaikutuksilla ei siis perhepuisto vaihtoehtoa voi mielestäni torpata. Puistolle sopivia paikkoja keskustan läheisyydestä onkin jo vaikeampi osoittaa.

Ei ole ihme, että suuri osa kuntalaisista kokee luottamuselimet päätöksen teossa lähinnä virkamieskoneiston kumileimasimena…


julkaistu aamulehdessä 23.2.2012

NUORTEN SYRJÄYTYMISEN HINTA KANSANTALOUDELLE

Nuorten koulutuksen keskeytymistä, ja siitä seuraavaa syrjäytymisuhkaa, tarkastellaan usein ainoastaan sosiaalisena ongelmana. Onkin totta, että syrjäytyminen on aina vakava ongelma ennen kaikkea nuoren itsensä kannalta. Ongelmat heijastuvat myös nuoren lähipiiriin, sekä laajemmin ympäröivään yhteiskuntaan.

Yhteiskunnallisten välillisten vaikutusten kautta asia koskee meitä kaikkia. Usein kuulee sanottavan, että asia on liian arka tarkasteltavaksi taloudellisesta näkökulmasta. Aiheeseen liittyvät taloudelliset faktat ovat kuitenkin kiistämättä olemassa, oli niistä kukin meistä mitä mieltä hyvänsä.

Yhteiskunnan näkökulmasta koulutukseen suunnatut varat ovat investointi tulevaisuuteen. Näin ollen koulutuksen katkeamista ja henkilön jäämistä työelämän ulkopuolelle voi kansantalouden näkövinkkelistä pitää hukkainvestointina. Syrjäytymisestä aiheutuvat kulut ovat tuottamattomia yhteiskunnallisia kustannuksia. Kustannusten kaari alkaa siitä hetkestä, kun koulutus syystä taikka toisesta katkeaa. Kustannuskaaren toisessa päässä on tilanne, jossa nuori siirtyy työelämään. Aikajanan väliin useimmiten sijoittuu ns. passiivitilanne, kuntoutus ja uudelleenkoulutus. Passiivitilanteessa kustannukset tulevat yhteiskunnan tarjoamista tukimuodoista, mm. työmarkkina- , toimeentulo- ja asumistuista. Usein ennen nuoren siirtymistä takaisin koulutuksen pariin tai työelämään, tarvitaan eritasoisia kuntoutusjaksoja. Jos hyvin käy, saattaa nuori päästä jatkamaan koulutustaan siitä mihin se ennen katkeamista on jäänyt. Usein kuitenkin oppilaitos edellyttää koulutuksen aloittamista alusta.

Sosiaalikehitys Oy:n ja Tuomas Leinosen tekemän tutkimuksen mukaan varovaisesti lasketut kustannukset yhteiskunnalle nuorten syrjäytymisestä ovat vuosittain n. 1,5 miljardia euroa. Laskelmissa on huomioitu passiivitilanteessa menetetty kansantalouden lisäys, yhteiskunnan tuet, kuntoutuksen ja uudelleen koulutuksen kustannukset. Seurannaisvaikutuksineen summa on vielä paljon suurempi.

Kustannusten kertymisen näkökulmasta paras kustannus lieneekin se, jota ei päästetä syntymään ollenkaan.
Jokaisen tulisi voida osallistu yhteiskuntaan omilla edellytyksillään ja kyvyillään.

Pidemmän päälle kalleimmaksi tulee olla tekemättä mitään!

KUNTAUUDISTUKSESTA

Taannoin Euroopassa käynnistettiin kunnianhimoinen hanke. Ajatus oli, että liittämällä yhteen hyvin erilaisin taloudellisin valmiuksin olevia valtioita, voitaisiin saavuttaa laaja ja tasavahva talousalue.
Vapaan kaupankäynnin, tavaroiden ja ihmisten liikkumisen kautta tavoiteltiin synergiaetuja, joilla heikompia osallisia saataisiin hinattua lähemmäksi vahvojen talouksien tasoa. Mm. näitä tavoitteita toteuttamaan perustettiin Euroopan unioni. Hankkeen satoa korjataan nyt, tunnetuin seurauksin.

Suomessa parasta aikaa kovalla tohinalla valmisteltava kuntauudistus nojaa täysin samoihin oletuksiin ja periaatteisiin.
Ajatus on luoda joukko tasavahvoja kuntia, jotka pystyisivät tasavahvasti kilpailemaan keskenään niin, että kaikki hyötyisivät ja pärjäisivät omillaan. Siis juuri niin kuin Euroopassakin piti käydä.
Tosiasiassa tullee kuitenkin käymään niin, että luodaan pienehkö joukko ns. superkuntia, jotka kilpailussa tulevat pärjäämään. Tampereen lisäksi tähän kategoriaan kuuluvat pääkaupunkiseutu, Turku, Jyväskylä, Oulu ja ehkä muutama muu suurempi kaupunkiseutu.
Uudistuksella luotaisiin  myös iso joukko heikkoja suurkuntia, joita loppupeleissä edellä mainitut superkunnat, tai valtio, joutuisivat vetämään perässään.
Selvää myös on, että ajatuksesta ”pidetään koko maa asuttuna” jouduttaisiin väistämättä luopumaan.

Mielestäni kuntauudistuksessa tulisi nyt laittaa jäitä hattuun ja ottaa aikalisä.
Selvää on , että jotain tulee tehdä.
Keinot kannattaisi kuitenkin ehkä hakea muualta kuin epäonnistuneesta Euroopan unionin talousmallista.

julkaistu Hervannan sanomissa 10.10.2012