First we take Athens, then we take Madrid!

Vasemmistolainen Syriza tulee tänään ottamaan veret seisauttavan vaalivoiton Kreikan parlamenttivaaleissa. Euroopan oikeistolainen talouseliitti mediamyllyineen on kaikin tavoin koettaa ulkoa päin vaikuttaa vaalien tulokseen. Syrizan vasemmistolaisen vaihtoehdon väistämätön voitto kun on vallitsevalle oikeiston kurjistamispolitiikalle kuin isku palleaan. Aleksis Tsipras onkin leimattu Euroopan vaarallisimmaksi mieheksi, joka politiikallaan tulee suistamaan paitsi Kreikan, myös koko muun Euroopan perikadon partaalle.

Kreikan velkataso tällä hetkellä suhteessa bruttokansantuotteeseen on 177 % (Suomessa noin 60 %). Maata on tuettu tähän mennessä noin 300 miljardilla. Tukipakettien rahamäärästä 90 % ei ole Kreikkaa nähnytkään, vaan se on mennyt suoraan Eurooppalaisille, lähinnä Saksalaisille ja Ranskalaisille, pankeille. Pelkästään velanhoitokuluihin menee noin 5,5 miljardia euroa vuodessa.

Kreikassa on talouskriisin lisäksi käsillä myös humanitäärinen kriisi. maan työttömyysprosentti on 26 % ja nuorisotyöttömyys peräti 60 %. Miljoonat ihmiset ovat julkisen terveydenhuollon ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että Kreikassa oikeus julkiseen terveydenhuoltoon tulee työn kautta. Asia ei koske pelkästään työssäkävijää, vaan myös hänen perhettään. Eli perheen toimeentulosta vastaavan menettäessä työpaikkansa, menee oikeus terveydenhuoltoon automaattisesti muiltakin perheenjäseniltä. Maahan onkin noussut useita vapaaehtoisvoimin toimivia klinikoita ja lääkkeidenjakelupisteitä.

Suomessa käytävissä keskusteluissa päähuomion on odotetusti saanut Kreikan mahdollisuudesta selvitä veloistaan. Edellä esitettyjen faktojen valossa lienee selvää, ettei Kreikka kykene velkojaan maksamaan ilman merkittäviä helpotuksia lainaehtoihin.

Vielä muutamia päiviä sitten Kokoomus pääministeri Stubbin suulla oli tiukasti sitä mieltä, että minkäänlaisia myönnytyksiä lainoihin tai niiden ehtoihin ei Suomelta heru. Kokoomus joutui kuitenkin perääntymään hyvinkin nopeasti ja toteamaan, että joitakin järjestelyjä joudutaan tekemään. Puolue lienee saanut talouspoliittisia vinkkejä ulkopuolelta kantansa järkeistämiseen. Vinkkejä oman maan talouden hoitoon olisi kaivattu jo vuosikausia.

Keskusta on Olli Rehnin suulla hiukan maltillisemmalla, vaan ei välttämättä juurikaan fiksummalla linjalla. Rehnkin myöntää mahdottomaksi Kreikan selviytymisen veloistaan nyky ehdoilla. Hän esittääkin lainaehtojen muuttamista. Käytännössä tämä vain siirtää ratkaisun pitkälle hamaan tulevaisuuteen.

Perussuomalaisten ja yllättäen myös Demareiden linja on paitsi tiukin, myös Suomen kannalta ylivoimaisesti huonoin. Heidän mukaan ei suostuta sen enempää lainojen leikkaamiseen, ehtojen järkeistämiseen tai muihinkaan maksuhelpotuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Kreikan annetaan mennä selvitystilaan (konkurssiin), ja kaikki velkojat jäävät nuolemaan näppejään.

Kestävimmäksi vaihtoehdoksi tuntuisi maalaisjärjellä jäävän Vasemmiston jo pitkään esittämät toimet. Sen mukaan annetaan ensinnäkin maan käydä vaalinsa rauhassa ja hyväksytään sen tulos. Tuetaan vaalivoittajien kamppailua korruption ja humanitäärisen kriisin purkamisessa. Tehdään hallitut leikkaukset velkoihin niin, että Kreikalla on niistä edes osittain mahdollisuus selvitä.

Asumisen sietämätön kalleus

Asuntojen tarjonta on tällä hetkellä Suomessa kaksijakoinen. Toisaalta suurten kaupunkialueiden ulkopuolella asuntoja on monesti tyhjillään työpaikkojen vähentyessä, ja sen takia saatavilla kohtuulliseen hintaan. Toisaalta pääkaupunkiseudulla ja monissa kasvukeskuksissa kohtuuhintaisista asunnoista on huutava pula. Huonosti hoidettu asuntopolitiikka heijastuukin laajalti useisiin yhteiskunnan eri sektoreihin. Helsingissä onkin ollut jo pitkään päällä paradoksi, jossa tekemätöntä työtä olisi tarjolla, mutta työstä saatavalla palkalla ei asumisen kalleuden takia ole mahdollista elää siellä, missä töitä on tarjolla.

Asuntopolitiikan järkeistämiseen johtavat toimet on moninaiset. Tilannetta ei myöskään helpota lainkaan se, että niiden toimivuuden aikaansaamiseksi niin oikeiston kuin vasemmistonkin tulisi tinkiä muutamista ideologisesti tärkeistä periaatteista. Vasemmalla laidalla tulisi hyväksyä esim. asuntotuotannon säännösten perkaaminen, ja oikealla suostua pohtimaan vahvan valtio vetoisen toimijan markkinoille tulon tervehdyttävää vaikutusta.

Yleisesti kuvitellaan, että suurin yksittäinen syy asumisen korkeaan hintaan olisi rakennuskustannusten nousu. Itse asiassa kuitenkin suurin yksittäinen syy löytyy kaavoittamattoman rakennusmaan heikosta tarjonnasta. Tonttitarjonnan jarruna toimii myös kaavoituksen kankeus. Rakentamista edeltävää prosessia tulisikin nopeuttaa koko matkalta kaavoituksesta rakennuslupa menettelyyn.

Tonttitarjonnan lisäämistä kasvukeskuksissa on pyritty viime vuosina hoitamaan kuntien ja valtion välisillä MAL- sopimuksilla (maankäyttö, asuminen, liikenne). Ideana on pitkälti ollut se, että kaupunkiseuduilla on sovittu yhteisesti eri kuntien vastuut mm. vuokra-asuntotuotannon määrien suhteen. Sopimisen heikkous on ollut sen noudattamisen vapaaehtoisuus. Jatkossa tulisikin pyrkiä siihen, että sopimukset ovat sitovia ja niiden toteuttamatta jättämisestä seuraa sanktioita. Sanktioina valtio pystyisi käyttämään Mal- sopimisen piiriin kuuluvien infra – ja liikenne avustusten kohdentamista sinne, missä sopimuksissa pysytään.

Myös kuntien tulisi hanakammin käyttää niille lain puitteissa annettuja keinoja asuinrakentamisen toteutumiselle. Kunnilla tulisi olla rohkeutta käyttää maan hankinnassaan nykyistä enemmän mm. pakkolunastus pykälää. Muutenkin kuntien tulisi olla aktiivisempia maan hankinnassaan. Rakennusliikkeiden intresseissä ei ole hankkia maa alueita taseisiinsa pitkä aikaisesti, vaan ne pyrkivät saamaan tontit nopeasti tuottavaan käyttöön. Yksityisessä omistuksessa olevat maa alueet jäävät monissa kasvukeskuksissa rakentumatta, koska omistajat panttaavat niitä parempia aikoja odotellessa. Samaan aikaan huonommin asumiselle sopivia alueita joudutaan kaavoittamaan, ja rakentamaan kallista kunnallistekniikkaa yhteisillä verovaroilla. Rakentamattoman maan kiinteistöveroa tulisikin tästä syystä voimakkaasti korottaa.

Useissa kunnissa tontit ovat niukkuushyödyke, ja tästä syystä kuntien intresseissä ei ole niitä luovuttaa kohtuuhintaiseen tai sosiaaliseen asuntotuotantoon. Varsinkin kasvukeskuksille tulisi säätää sitovat prosentuaaliset määrät omistuksessaan olevan tonttikannan luovuttamisesta kohtuuhintaiselle asuntotuotannolle omakustannus hintaan.

Kohtuuhintaisen ja sosiaalisen vuokra asuntotuotannon rakentumista hankaloittaa myös monet yksityiskohtaiset kaava- ja rakentamismääräykset. Suomessa mm. vaaditaan vieläkin rakennettavaksi asuinrakennuksiin hintoja nostavia väestönsuojia. Suomen lisäksi käytäntö on voimassa enää Sveitsissä ja Israelissa!! Velvoitteet niiden rakentamiseen olisi syytä jo purkaa.

Autopaikkojen rakentamismääräyksiä olisi syytä pohtia varsinkin kaupunkiseuduilla, joissa on olemassa kohtuullinen joukkoliikenne tarjonta. Täytyykö siis niidenkin ihmisten joilla ei autoa ole maksaa autopaikoituksesta? Pienipalkkainen, autoton ihminen maksaa asunnostaan pahimmillaan kymmeniä tuhansia euroja liikaa normista johtuen.

Myös rakennusten esteettömyys määräyksissä on pohdittavaa. On toki hyvä, että liikuntarajoitteisille ihmisille on tarjolla asuntoja ja ympäristöä joissa he pystyvät esteettä elämään ja toimimaan. Kysymys kuuluukin, tuleeko joka ikisessä rakennettavassa kerrostalossa huomioida kaikkien asuntojen kohdalla esteettömyys? Ruotsalaiset tekevät esteettömyysmitoituksella vain 30 % asunnoista!

Myös asumisen energiatehokkuutta lisäävä, alati kasvavat määräykset lisäävät energiatehokkuuden lisäksi kiistatta myös asumisen hintaa. Jokainen lisä vaade putoaa lyhentämättömänä asunnon tai vuokran hintaan. Rakennusliikkeet eivät katteistaan tingi, vaan asukas maksaa.