Sote junan jarrumiehet

Minulla oli ilo ja kunnia osallistua eilen Tehyn järjestämään Sote-paneeliin Murikka -opistolla Suomen Teiskossa!

Paikalla oli edustajat kaikista eduskuntapuolueista, RKP:tä lukuun ottamatta. Arvovaltaisen yleisön hommia hoiteli satapäinen joukko Tehyn luottamusmiehiä ja ammattiosastojen aktiiveja.

Arvatenkin puheenaiheet käsittelivät laajalla kuulemiskierroksella olevaa lakiluonnosta sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Erityisesti paikalla ollutta yleisöä kiinnostivat henkilöstöön vaikuttavat asiat tulevan sote-uudistuksen rytinöissä.

Mielestäni lakiluonnoksessa henkilöstön asema muutoksessa on turvattu varsin hyvin. Voimaanpanolain kahdeksannessa pykälässä (8§) mainitaan mm. seuraavaa:

Tuottamisvastuussa olevia kuntia ja kuntayhtymiä muodostettaessa kuntien ja kuntayhtymien sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä, hallinnossa ja muissa sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävissä olevat henkilöt siirtyvät tuottamisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän palvelukseen. Henkilöt siirtyvät sen tuottamisvastuussa olevan kunnan tai kuntayhtymän palvelukseen, jolla on tuottamisvastuu niistä tehtävistä, joissa asianomainen henkilö on ollut ennen siirron toteutumista. Muutos katsotaan liikkeenluovutukseksi, jos se johtaa henkilöstön työnantajan vaihtumiseen.

Liikkeenluovutuksestahan on säädetty niin, että liikkeenluovutuksessa työntekijät siirtyvät ns. vanhoina työntekijöinä uuden työnantajan palvelukseen. Ainoastaan työnantaja vaihtuu, työsuhteen ehdot säilyvät ennallaan. Uusi työnantaja ei siis näin ollen saa yksipuolisesti muuttaa esimerkiksi työaikaa, vähentää palkkaa tai muita sovittuja työsuhteen ehtoja. Tältä osin homma tuntuisi olevan kunnossa siis.

Paikalla olleita henkilöstön edustajia kiusasi kuitenkin suuresti se, että lakiluonnokseen ei ole kirjattu viiden vuoden irtisanomissuojaa. Liekö vaalien läheisyys vai mikä, että panelistit olivat kutakuinkin kaikki jonkin mittaisen irtisanomissuojan kannalla. Jopa Kokoomuksen Sofia Wikman Demareiden Hanna Tainion säestyksellä puhuivat mahdollisuudesta esim. kolmen vuoden irtisanomisaikaan. Kirjauksen kannalla, siis kannalla että viiden vuoden irtisanomisaikaa ei tule lakiin kirjata, oli minun lisäkseni ainoastaan Kepun Jouni Ovaska.

Hetkinen,

minkä takia Vasemmistoliittolainen panelisti, vieläpä luottamusmies taustainen, vastustaa henkilöstölle asetettavaa viiden vuoden irtisanomissuojaa?!

Perustelin mielipiteeni, ja perustelen jatkossakin, seuraavasti:

Riippumatta siitä, toteutuuko sote-uudistus vai ei, tulee ammattitaitoisesta hoivahenkilöstöstä olemaan niin pitkällä kuin lyhyelläkin aikavälillä huutava pula. Kaikki mittarit ja ennusteet osoittavat sataprosenttisella varmuudella sen, että alan työtätekevien käsien määrää joudutaan kaikissa tapauksissa reippaasti lisäämään. Minkäänlaiseen väkimäärän vähennyksiin ei kerta kaikkiaan olla menossa. Tulevaisuudessa väki alan työntekijä statuksella töitä tekevistä ammatti ihmisistä tulee varmuudella lisääntymään, ei vähentymään. Tästä yksinkertaisesta syystä työntekijäpuoli ei viiden vuoden irtisanomissuojaa tarvitse.

Tilanne onkin sitten aivan toinen organisaatioiden toimihenkilöillä, ylemmillä toimihenkilöillä ja johtajilla.

Sote-uudistuksen toteutuessa ja organisaatiorakenteiden muuttuessa tulee nimittäin käymään niin, että iso lauma päällikkö ja johtajatason ihmisiä huomaa hallinnon kaventuessa olevansa pääasiassa turha kiinteä kulu. Näille ihmisille viiden vuoden irtisanomissuoja olisi lottovoitto. Käytännössä tämä porukka tulisi siis ympätä uuteen organisaatioon irtisanomissuojasta johtuen vaikka väkisin. Ainakin viideksi vuodeksi.

Koska uudistus on hengeltään ennen kaikkea rakenneuudistus, on se nähdäkseni mahdotonta toteuttaa asianmukaisesti tilanteessa, jossa johtotason työntekijöiden asemaan ei voitaisi puuttua.

Ihmeellisellä tavalla löysimme Kepulaisen Ovaskan kanssa toisemme (kansanrintama rules?) toisessakin asiassa. Nimittäin siinä, että sote-uudistus tulee viedä pikimmiten maaliin. Tämä tietysti edellyttää kaikilta puolueilta, ja varsinkin päähallituspuolueilta, yhteistä poliittista tahtoa asian edistämiseksi.

Kokoomushan on kulisseissa, ja varsin julkisestikin viime aikoina, toiminut hankkeen jarrumiehenä. Kokkareita selvästi nyppii se, ettei uudistuksesta tulekkaan sellaista, että koko 25 miljardin vuotuinen sotepotti alistetaan markkinoiden ja kilpailun riepoteltavaksi. Tämän jotenkin puolueen ideologiaa tuntien ymmärrän.

Huolestuttavaa sen sijaan on se, että näyttäisi siltä että myös Demari porukasta on alkanut nousemaan jarrumiehiä.

Valtionvarainministeriöhän toi nimittäin ykskaks yllättäen budjettiriiheen niin sanotun sote-raamin.

Käytännössä raami tarkoittaisi sitä, että VM ohi sosiaali- ja terveysministeriön ja muodostettavien sote alueiden päättäisi siitä, millä kohtaa rahahanat väännetään kiinni. Eli jos sote alueen budjetti tulee lokakuussa täyteen, rahantulo loppuu ja potilaat pakkaseen? Kustannusseuranta on toki aina paikallaan, mutta rajansa kaikella.

Toisekseen valtionvarainministeriö leikkasi budjetista riihessä pois ns. muutostuen. Tällä rahalla oli tarkoitus palkata sote-alueille henkilökuntaa joka hoitaisi varsinaiseen uudistukseen tarvittavan käytännön työn.

Toivoa vain sopii, että leikatut varat palautetaan pikimmiten, esim. lisäbudjetin muodossa!

Hei, me rakennetaan!

Ennen vanhaan rakennuksille haettiin töihin niin, että käveltiin työmaan portista sisään, mentiin mestarinkoppiin ja kysyttiin töitä. Jos töitä oli, vedettiin haalarit niskaan ja alettiin hommiin. Jos ei, mentiin seuraavalle mestalle.

Nykyään työmaan vastaavalla mestarilla ei ole edes rekrytointilupaa. Jos lisäväkeä työmaalla tarvitaan, tulee kirjalliset hakemukset seeveineen toimittaa rakennusliikkeeseen sähköisesti. Näin voi mahdollisesti päästä jonkun toimistohenkilökuntaan kuuluvan pakeille, joka ei välttämättä edes tiedä varsinaisesta työmaatason asioista yhtään mitään.

Isoimpien rakennusliikkeiden palkkalistoille pääseminen onkin nykyään lähes mahdotonta. Helpompi on puhua itselleen VR:ltä veturi päiväksi lainaan, kun päästä ison rakennusliikkeen vakimiehistöön työmaalle. Miehistö resurssit pyritään pitämään mieluummin hieman alimitoitettuina kuin edes riittävinä. Tätä vajetta täytetään vuokrafirmojen ja aliurakoitsijoiden työntekijöillä. 

Tällainen silppua tekevä orjatyövoima on tietysti rakennusliikkeiden mieleen, ei tarvitse murehtia normaaleista työnantajan velvoitteista, vakuutuksista tai työterveyshuolloista. Sen kun tilaa, käyttää ja heittää mäelle!

Alan aliurakointikin on paikoin surkuhupaisaa ja värikästä. Meininki on, että isot urakkakokonaisuudet pilkotaan, kilpailutetaan ja ketjutetaan eteenpäin.

Ensimmäinen kamppailu käydään pienten ja keskisuurten yritysten välillä, kun kokonaiskakku on jaettu pienempiin osiin. Maalaus-, sähkö-, putki- ja ilmastointiurakoitsijat kisaavat keskenään oman alansa kakunpalasta urakkatarjouskilpailussa. Säännöt ovat yksinkertaiset. Halvin voittaa. 

Voittaja joutuu kuitenkin pian toteamaan, että hinta, millä urakka saatiin, on työmäärään nähden liian pieni. Täytyy siis veistellä tämä oma viipale useampaan vielä pienempään siivuun, kilpailuttaa ja myydä pois. Näistä muruista kisaa keskenään sitten ne muutaman tai yhden miehen yritykset. Ongelma on, että jäljelle jäänyt viipale on niin ohut, että verojen, vakuutusten ja muiden velvoitteiden jälkeen sillä ei enää elä. Työt on kuitenkin jotenkin hoidettava, ja kiusaus velvoitteista luistamiseen on siinä kohtaa usein suuri. Kaikki laadulliset vastuut on tässä kohtaa kadonnut jo niin moneen kertaan, että syyllisiä haetaan jälkikäteen tuomioistuimissa vuosikausia. Aina ei löydetä sieltäkään.

Rakentamisen laadusta onkin viime vuosina puhuttu mediassa ja mielipidesivuilla paljon ja hyvä niin.

Monesti keskustelussa häiritsee väittämä tai oletus, ettei Suomessa osattaisi rakentaa kunnolla. Useimmiten on nimittäin niin, että kysymys ei ole niinkään ammattitaidottomuudesta vaan aikataulujen kireydestä ja edellä kuvaamieni hankinta- ja kilpailumallien järjettömyydestä.

Tosin pelkona on, että alalle tulevien nuorten rakentajien mieliin istutetaan nykyinen ”hosumalla sutta ja sekundaa” tekemisen meininki normaalina tilana. Tämä johtaa ennen pitkää siihen, että alalta vielä löytyvää osaamista ja ammattiylpeyttä ei tulevaisuudessa enää ole.

Rakentamiseen liittyvät laadulliset ja muut ongelmat ovat väittääkseni syvällä alan rakenteissa ja toimintamalleissa, ei niinkään telineillä tekevien käsissä.

( kolumni Kansan Uutisten viikkolehdessä 17.10.2014 )