SANTALAHTI

Pispalassa, ja vähän muuallakin, on viime aikoina käyty kiivasta keskustelua Santalahden uusista kaavoitus suunnitelmista.
Suunnittelun kohteena on rantatien ja radan väliin jäävä vanha teollisuusalue.
Tällä hetkellähän alueella on pääasiassa vanhoja tiilestä rakennettuja tehdasrakennuksia, jotka toimivat graffiti taiteilijoiden työalustana.

Uusissa suunnitelmissa paikka muuttuisi tiiviiksi, tehokkaasti rakennetuksi asuinalueeksi.
Tehokkuus, ja sitä kautta rakennusten korkeudet, ovatkin nyt keskustelun keskiössä.

Pispalalaiset haluaisivat alueen kehittyvän matalahkon rinnerakentamisen suuntaan. Ollaan aiheellisesti huolissaan näkymistä niin rinteestä järvelle päin, kuin järveltä rinteeseen. Kulttuurihistoriallisesti arvokasta aluetta tulisi asukkaiden mielestä rakentaa maltilla ja ajatuksella.

Rakennusliikkeet (Lemminkäinen ja YIT) haluaisivat luonnollisesti mahdollisimman tehokasta rakentamista. Tämä kun näkyisi katteissa positiivisena.
Tehokkuutta perustellaan mm. joukkoliikenne järjestelyillä. Suuret asukasmäärät kun tukevat kuulemma ratikan rakentamista.

Kaavoittaja onkin ovelasti laatinut ja asettanut nähtäville alueesta kaksi lähes samanlaista suunnitelmaa. Erona on kerroskorkeudet. Toisessa suunnitelmassa rinteeseen on istutettu jopa 16 kerroksisia rakennuksia.
Toisessa luonnoksessa korkeudet ovat selkeästi inhimillisempiä ja helpommin nieltävissä.
Tarkoitushan on tietysti peloitella tehokkaamman, jo alun alkaen hylätyksi tarkoitetun vaihtoehdon mahdollisuudella. Näin maltillisempi vaihtoehto alkaakin näyttämään jo siedettävältä.

Tosiasia mielestäni kuitenkin on , että Santalahden aluelle täytyy tehdä jotain.
Nolla vaihtoehto, eli että alue jätetään ennalleen, on huonoin mahdollinen.

Toivottavasti löydetään kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu!

KEVA:n TOIMINTAYMPÄRISTÖ TUTKIMUS


Mari Kokko kummasteli mielipidekirjoituksessaan (AL 22.8) aiheellisesti vähäistä tutkimustietoa koskien kuntien palveluiden yksityistämistä.

Kuntapäättäjillehän palveluiden yksityistämistä perustellaan yksinomaan halvemmalla hinnalla.
Eli kerrotaan, että jos palvelun tuottaminen kunnan oman yksikön tuottamana maksaa xxx euroa,niin sama palvelu saadaan kilpailutuksen kautta yksityiseltä puolelta 20-25% halvempaan hintaan.
Näin yksinkertainen asia ei kuitenkaan ole.
Ulkoistamisen lisääntyessä vaaditaan kuntaorganisaatioilta aivan uudenlaista osaamista mm. sopimusten laadinnan ja laadun varmistamisen osalta.
Usein kilpailutettujen palveluiden laatu ja lopullinen hinta onkin tuottanut täysin toivottua päinvastaisen lopputuloksen.

Kuntien eläkevakuutuksen (KEVA) tekemän toimintaympäristötutkimuksen mukaan jo joka neljäs kunta tai kuntayhtymä on palauttanut ulkoistamiaan palveluita takaisin omaksi tuotannoksi.

Tutkimuksessa selvisi, että mitä suurempi kunta tai kuntayhtymä on kyseessä, sitä yleisempää palvelujen omaksi toiminnaksi palauttaminen tai sen suunnittelu on. Suurimmista kunnista peräti kolmannes hoitaa itse sellaisia palveluja, joita ne ovat aiemmin ostaneet yksityisiltä palvelutuottajilta, ja asiaa on vähintään pohdittu 60 prosentissa suurimmista kunnista.

Suurimmaksi syyksi palveluiden palauttamiselle omaksi tuotannoksi kerrottiin pettyminen laatuun ja/tai hintaan.

Tampereen kaupunki pitää kyseenalaista kärkisijaa kuntien kesken, kun asiaa tarkastellaan ulkoistamisen määrällä mitaten.

Olen Kokon kanssa yhtä mieltä siitä, että ulkoistamisen hyödyistä ja haitoista tarvitaan täsmällisempää tietoa päätöksenteon tueksi.

Tällä hetkellä päätöksiä tehdään ideologisin perustein.

Myös jo ulkoistettujen palveluiden lopullinen hinta tulisi kaikkine kuluineen selvittää.

Tuntuu omituiselta, että yritys, jonka tehtävä on tuottaa omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa, kykenisi tuottamaan samat palvelut halvemmalla kuin voittoa tavoittelematon julkinen palveluntuottaja.

kirjoitus julkaistu Hervannan sanomissa 5.9.2012

 HEI, ME TEHDÄÄN TUNNELI!

Viime vuodet on Tampereella käyty kiivasta miekkailua rantaväylän tunnelin tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.

Tunnelin kannattajien keskuudesta perusteluina tunnelille on kuultu mm. rantatien ruuhkat, rannan avaaminen kaikkien kaupunkilaisten käyttöön, elinkeinoelämän virkistyminen, kaupungin kasvupaineet, työllisyys vaikutukset, jne ,jne…

Vastustajien vaakakupissa puolestaan ovat tunnelin hinta kunnan veronmaksajille, rakentamisaikaiset liikenne järjestelyt, turvallisuus ja hankkeen tarpeellisuus ylipäänsä.

Valtaosa kuntalaisista vastustaa hanketta. Heidän mielestään kaupungin vähille rahoille olisi parempaakin käyttöä.

Vanhus – ja terveydenhuoltopalvelut ovat kuulemma retuperällä. Nuorilla on paha olla. Kouluissa ja päiväkodeissa tuskaillaan homeongelmien kanssa. Henkilökuntaa on joka puolella liian vähän, eli palvelut ei pelaa. Kaikessa säästetään.

Tästä huolimatta meillä on varaa rakennuttaa n. 200 miljoonaa euroa maksava tunneli, josta Tampereen osuus 2/3 osaa.

Epäilläämpä kustannusten varmuudella tuosta vielä ylittyvän.

Tosiasiassa tunnelia rakennetaan jo täyttä häkää!

Tampellan ja Finlayssonin patouomien korjaukset ja frenkkelin patomuurin entisöinti alettiin toteuttamaan kiireellä, kun selvisi että nämä eivät välttämättä tule kestämään alapuolista tunnelin louhintaa. Onko näistä aiheutuva lasku mukana tunnelin kustannusarvioissa?

Eipä tietenkään, nämä kun eivät kuulemma liity millään lailla tunnelin tekoon.

Hämeenpuiston maanalaista eritasoliittymää ei tunnelisuunnitelmiin uskallettu tässä vaiheessa lisätä. Ilman tätä koko tunneli on kuitenkin torso.

Keskustan liikennesuunnitelmissa se kyllä näkyy. Tulee siis lisähommina takuu varmasti! (+ 20 milj.€)

Saapa nähdä, mikä koko farssin loppulasku tulee olemaan, jos tunneli todella toteutuu!

...JATKUU...

VEROTTAJA VIRTSAA VASTATUULEEN

Pitkän vääntämisen jälkeen on rakennusalalle vihdoin tulossa pakollinen veronumero.

Rakennusliiton vuosia kestäneen sinnikkään lobbauksen johdosta, ollaan vihdoin saamassa työkaluja alalla rehoittavan pimeän työvoiman käytön kitkentään. Vai ollaanko?

Hallitusohjelman hengen mukaisesti on vihdoin alettu kehitellä konkreettisia toimia harmaan talouden torjuntaan.

Osana tätä, tulee rakennusalalla työskentelevillä henkilöillä olla verottajalta saatu veronumero.

Aikataulutus veronumero pakolle on sovittu seuraavasti:

1.9.2012  jälkeen alkavilla työmailla täytyy kaikilla työntekijöillä olla tunnistekortissaan verottajan ilmoittama henkilökohtainen veronumero.

Ennen 1.9.2012 alkaneilla työmailla ei veronumero pakkoa ole, ellei työmaa sitten kestä yli siirtymäajan.

Siirtymäaika loppuu 1.3.2013. Tämän jälkeen veronumero täytyy kaikilta yhteisellä työmaalla työskenteleviltä henkilöiltä löytyä, oli työmaan alkamisajankohta mikä hyvänsä. Tämä koskee siis myös mestareita, johtajia, arkkitehtejä, suunnittejoita, jne,…

No niin, hyvä! Tämähän on simppelijuttu. Nyt meidän alalla toimivien luottamusmiehien , työsuojeluvaltuutettujen ja työnjohtajien ei tarvi muuta kuin tsekata että numero kaverin tunnistekortista löytyy ja tarkistaa tiedot.

Tietojen tarkistamista varten on verottaja avannut nettisivuilleen veronumerorekisteri palvelun. Palvelu on kaikille julkinen ja sitä on helppo käyttää. Täytettävänä on ainoastaan kaksi kohtaa; henkilön nimi ja veronumero. Kun nämä kentät on täytetty, klikataan ”hae”. Jos hommat on kunnossa, kertoo ohjelma että numero ja nimi täsmäävät.

Harmillisen usein ohjelma kuitenkin ilmoittaa että, tietoja ei löydy!

Tiedot päivittyvät rekisteriin vasta kun henkilö tai työnantaja sitä  ERIKSEEN pyytää.

Tuntuu käsittämättömältä, ettei verottaja veronumeron antaessaan viitsi automaattisesti sitä myös numeron tarkistusrekisteriin syöttää, vaan rekisteröitymistä täytyy erikseen pyytää.

Tämä tekee veronumeron tarkistamisen käytännössä mahdottomaksi.

ULKOISTETUT PALVELUT MAKSAA JA LAATU ON PASKAA!



Tällaiseen johtopäätökseen on pakko tulla, kun lukee kuntien eläkevakuutuksen (KEVA) tekemää toimintaympäristötutkimusta.
Tutkimuksen mukaan jo neljännes kunnista ja kuntayhtymistä on palauttanut ulkoistamiaan palveluja takaisin omaksi toiminnaksi.
Syiksi kerrotaan korkeat kustannukset ja/tai palveluiden surkea laatu.

Tampere temmeltää ulkoistamisen suheellisella määrällä mitaten koko maan kirkkaassa kärjessä.
Euromääräisesti puolet tampereen kaikista hankinnoista ja palveluostoista tulee yksityiseltä sektorilta.
Suurin syy tähän on XL ryhmittymän ihannoima ideologisiin arvoihin perustuva yksityistämisvimma!

KEVA:n tekemän tutkimuksen tuloksen olisi toki arvannut lukemattakin.
On itsestään selvää, ettei yrityksen, jonka tärkein tehtävä on tuottaa voittoa omistajilleen, ole mahdollista tuottaa samoja palveluita halvemmalla ja samalla laatutasolla kuin voittoa tavoittelemattoman julkisen palveluntuottajan.

KORVAAVA TYÖ- SAIRAANA TÖIHIN?

Tapaturmatilastojaan siivotessaan useat isot Suomessa toimivat rakennusliikkeet ovat ottaneet keinovalikoimaansa kummajaisen nimeltä korvaava työ.
Suomeksi korvaava työ tarkoittaa sairaana työpaikalle pakottamista.
Tapaturmista koituneet kulut maksaa työnantaja täysimääräisesti. Jos siis samat kustannukset tulevat joka tapauksessa, oli työntekijä sairaana kotona taikka työpaikalla, on suuri houkutus keksiä kaverille korvaavaa työtä.
Samalla hoituu tapaturmatilastojen kaunisteleminen. Tapaturma josta sairauspoissaoloja ei tule päivääkään, ei tilastoissa näy. Tapaturmailmoituksen tekeminenkin saattaa helposti unohtua.
Härskeimmillään edellä mainittu toiminta on silloin, kun saman yrityksen työntekijöitä on jouduttu lomauttamaan työn vähyyden vuoksi.
Suuret kansainväliset terveydenhuoltoyritykset, joiden asiakkaita toimintaa harjoittavat rakennusliikkeet ovat, auttavat auliisti yhteistyökumppaneitaan.
Olisi mukava kuulla, mitä ovat ne rakennustyömaalta löytyvät kevyet työt, joita esimerkiksi kätensä loukannut kirvesmies voi tehdä.
Pelko suuren maksavan asiakkaan menettämisestä täytyy olla suuri, että työterveyslääkärin etiikka saadaan heittämään totaalisesti häränpyllyä.
Työkyvyttömällä työntekijällä on oikeus palkalliseen sairauslomaan.
Korvaavaa työtä rakennusalalla sovellettavat lait, sopimukset ja asetukset eivät tunne.

julkaistu Aamulehdessä, Tamperelaisessa ja Hervannan sanomissa

KUNNAT MUKAAN KITKEMÄÄN HARMAATA TALOUTTA

Eduskunnan tarkastusvaliokunnan muutama vuosi sitten tilaaman raportin mukaan harmaan talouden kokonaismäärä voi olla suomessa jopa 10 – 14 miljardia vuodessa.
Raportin mukaan  90 % suomalaisten kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jää ilmoittamatta verottajalle.
Lainsäädäntömme mahdollistaa sijoitusten nimettömyyden hallintorekisterissä.
Tämä tekee suomesta veroparatiisin.

Julkisessa keskustelussa harmaan talouden ongelma pesäkkeiksi nostetaan aina rakentaminen, ravintola- ja palvelualat.
Onkin totta että näillä aloilla ongelmat ovat mittavia. Aloilla laistetaan yleisesti mm. verojen ja sosiaaliturvamaksujen maksamista.

Vähemmälle huomiolle on jäänyt julkinen sektori. Valtio ja kunnat ovat erittäin suuria palveluiden tilaajia ja hankkijoita. Julkisia palveluita myydään ulos säästöjen toivossa ennennäkemättömällä vauhdilla juuri nyt. Tampere porskuttaa toiminnan kyseenalaisilla kärkisijoilla.
Kunnan perinteisesti omana työnä tehdyn toiminnan yksityistämisessä ja kilpailuttamisessa vaanii kuitenkin suuria riskejä. Kilpajuoksun tarjousvaiheessa voittaa useimmiten se, joka pystyy tarjoamaan palvelun tuottamisesta halvimman hinnan. Usein tarjouskilpailun voittanut yritys pilkkoo urakan pieniin osiin, ja kilpailuttaa urakat eteenpäin. Ketjutuksen loppupäässä urakoita joudutaankin ottamaan jo niin alihinnoin, että rehelliset yritykset putoavat pelistä pois. Näin luodaan otollista kasvualustaa harmaalle taloudelle.

Ei siis ihme, että esim. vuosina 2007- 2008 yhteensä 22 suomalaista kuntaa tuomittiin maksamaan sakkoja tilaajavastuulain rikkeistä.
Kuntien hallintoelimissä toimivien luottamushenkilöiden tuleekin olla tarkkana kilpailuttamista koskevien asioiden seuraamisessa, jotta emme itse olisi aiheuttamassa esim. verotulojen putoamisesta aiheutuvaa kuntien talousahdinkoa.

Tampereen kaupungin yhdyskuntalautakunta kirjasi vuoden 2012 kaupunkiympäristön kehittämisen vuosisuunnitelmaan allekirjoittaneen esityksestä tilaajavastuulain edellyttämiä toimia tiukempaa seurantaa käyttämiään urakoitsijoita koskien.

Tämä on toki pikku juttu ja pisara meressä, mutta jostainhan on aloitettava!

Julkaistu SAK:n Tampereen paikallisjärjestön Kenttäväki lehdessä  No: 3/12