Nollatyösopimus – mistä on kysymys?

Suomen voimassa olevassa lainsäädännössä ei sanota nollasopimuksista mitään. Juridisesti tällaista työsopimusmuotoa ei siis ole olemassa.

Työlainsäädännön tarkoitus on lähtökohtaisesti kaikissa tapauksissa suojella neuvotteluasetelmassa työntekijää. Tässä mielessä moinen työsopimusmalli on mahdoton. Lainsäädännön yhtenä johtoajatuksena on myös periaate, jonka mukaan työsopimus on osapuolien välille solmittu mahdollisimman tasavertainen sitoumus. Nollasopimuksissa tämä periaate jää täyttymättä. Mallissa työnantajalle varataan oikeus velvoittaa työntekijää olla käytettävissä koko ajan, ilman että työnantajalla on minkäänlaista velvoitetta tarjota työtä ja sitä kautta palkkaa. Sopimus evää työntekijältä myös oikeuden tehdä töitä toiselle silloin, kun sopimuksen työnantaja puolella ei töitä ole tarjolla. Käytännössä tämä johtaa siihen, että työntekijän kohtaloksi jää istua keittiön pöydän äärellä kotona kintaat kädessä, haalarit päällä ja puhelin kourassa, toivoen työnantajan olevan niin ystävällinen että tarjoisi jonain päivänä jotain hommaa! Järkyttävää.

Nollatyösopimuksissa työaika määritellään liukuvasti 0 ja 40 viikkotyötunnin välille. Työnantaja siis määrittää minkä tuntimäärän se milloinkin töitä teettää ja työntekijä on velvollinen nämä työt tekemään.

Nollasopimusten käyttö on yleistynyt erityisesti kaupan alalla ja elintarviketeollisuudessa. Usein kyse ei kuitenkaan ole ns. tilapäistyövoimasta, jota työmarkkinoilla laajasti käytetään hetkellisten työhuippujen tasaamiseen. Joillakin työpaikoilla kaikki työntekijät sattavat kuulua nollasopimisen piiriin. Työntekijät tekevät täyttä työviikkoa jatkuvasti, kuitenkaan tietämättä mikä on tilanne ensi viikolla. Työntekijän näkökulmasta nollasopimus tarkoittaa täydellistä epävarmuutta töiden jatkuvuuden suhteen.

Työnantajapuoli perustelee nollasopimusten käyttöä mm. sillä, että nykyisessä nopeasti muuttuvassa suhdanne herkässä tilanteessa myös työvoiman saatavuuteen kaivataan joustavuutta. Mielestäni enemmän kuin riittävästi joustavia työnteko malleja on jo saatavilla ilman nollasopimistakin. Laajamittainen vuokra- ja ekstraaja työvoiman käyttö reservi on työnantajien käytettävissä. Kenties nollasopimusten käyttöhalukkuus johtuukin työntekijän löysässä hirressä pitämisen mukanaan tuomassa työrauhassa? Oikeuksiaan vaativan työntekijän tunnit voi tarvittaessa pudottaa nollaan.

Nollasopimusten kieltoon tulisi ryhtyä lainsäädännön kautta. Ne ovat paitsi työntekijälle nöyryyttäviä, myös työnantajalle käytännössä tarpeettomia!