NUORTEN SYRJÄYTYMISEN HINTA KANSANTALOUDELLE

Nuorten koulutuksen keskeytymistä, ja siitä seuraavaa syrjäytymisuhkaa, tarkastellaan usein ainoastaan sosiaalisena ongelmana. Onkin totta, että syrjäytyminen on aina vakava ongelma ennen kaikkea nuoren itsensä kannalta. Ongelmat heijastuvat myös nuoren lähipiiriin, sekä laajemmin ympäröivään yhteiskuntaan.

Yhteiskunnallisten välillisten vaikutusten kautta asia koskee meitä kaikkia. Usein kuulee sanottavan, että asia on liian arka tarkasteltavaksi taloudellisesta näkökulmasta. Aiheeseen liittyvät taloudelliset faktat ovat kuitenkin kiistämättä olemassa, oli niistä kukin meistä mitä mieltä hyvänsä.

Yhteiskunnan näkökulmasta koulutukseen suunnatut varat ovat investointi tulevaisuuteen. Näin ollen koulutuksen katkeamista ja henkilön jäämistä työelämän ulkopuolelle voi kansantalouden näkövinkkelistä pitää hukkainvestointina. Syrjäytymisestä aiheutuvat kulut ovat tuottamattomia yhteiskunnallisia kustannuksia. Kustannusten kaari alkaa siitä hetkestä, kun koulutus syystä taikka toisesta katkeaa. Kustannuskaaren toisessa päässä on tilanne, jossa nuori siirtyy työelämään. Aikajanan väliin useimmiten sijoittuu ns. passiivitilanne, kuntoutus ja uudelleenkoulutus. Passiivitilanteessa kustannukset tulevat yhteiskunnan tarjoamista tukimuodoista, mm. työmarkkina- , toimeentulo- ja asumistuista. Usein ennen nuoren siirtymistä takaisin koulutuksen pariin tai työelämään, tarvitaan eritasoisia kuntoutusjaksoja. Jos hyvin käy, saattaa nuori päästä jatkamaan koulutustaan siitä mihin se ennen katkeamista on jäänyt. Usein kuitenkin oppilaitos edellyttää koulutuksen aloittamista alusta.

Sosiaalikehitys Oy:n ja Tuomas Leinosen tekemän tutkimuksen mukaan varovaisesti lasketut kustannukset yhteiskunnalle nuorten syrjäytymisestä ovat vuosittain n. 1,5 miljardia euroa. Laskelmissa on huomioitu passiivitilanteessa menetetty kansantalouden lisäys, yhteiskunnan tuet, kuntoutuksen ja uudelleen koulutuksen kustannukset. Seurannaisvaikutuksineen summa on vielä paljon suurempi.

Kustannusten kertymisen näkökulmasta paras kustannus lieneekin se, jota ei päästetä syntymään ollenkaan.
Jokaisen tulisi voida osallistu yhteiskuntaan omilla edellytyksillään ja kyvyillään.

Pidemmän päälle kalleimmaksi tulee olla tekemättä mitään!