KUNTAUUDISTUKSESTA

Taannoin Euroopassa käynnistettiin kunnianhimoinen hanke. Ajatus oli, että liittämällä yhteen hyvin erilaisin taloudellisin valmiuksin olevia valtioita, voitaisiin saavuttaa laaja ja tasavahva talousalue.
Vapaan kaupankäynnin, tavaroiden ja ihmisten liikkumisen kautta tavoiteltiin synergiaetuja, joilla heikompia osallisia saataisiin hinattua lähemmäksi vahvojen talouksien tasoa. Mm. näitä tavoitteita toteuttamaan perustettiin Euroopan unioni. Hankkeen satoa korjataan nyt, tunnetuin seurauksin.

Suomessa parasta aikaa kovalla tohinalla valmisteltava kuntauudistus nojaa täysin samoihin oletuksiin ja periaatteisiin.
Ajatus on luoda joukko tasavahvoja kuntia, jotka pystyisivät tasavahvasti kilpailemaan keskenään niin, että kaikki hyötyisivät ja pärjäisivät omillaan. Siis juuri niin kuin Euroopassakin piti käydä.
Tosiasiassa tullee kuitenkin käymään niin, että luodaan pienehkö joukko ns. superkuntia, jotka kilpailussa tulevat pärjäämään. Tampereen lisäksi tähän kategoriaan kuuluvat pääkaupunkiseutu, Turku, Jyväskylä, Oulu ja ehkä muutama muu suurempi kaupunkiseutu.
Uudistuksella luotaisiin  myös iso joukko heikkoja suurkuntia, joita loppupeleissä edellä mainitut superkunnat, tai valtio, joutuisivat vetämään perässään.
Selvää myös on, että ajatuksesta ”pidetään koko maa asuttuna” jouduttaisiin väistämättä luopumaan.

Mielestäni kuntauudistuksessa tulisi nyt laittaa jäitä hattuun ja ottaa aikalisä.
Selvää on , että jotain tulee tehdä.
Keinot kannattaisi kuitenkin ehkä hakea muualta kuin epäonnistuneesta Euroopan unionin talousmallista.

julkaistu Hervannan sanomissa 10.10.2012