Naru kaulaan ja palli alta!
Suomelle ollaan lähiaikoina runnomassa jo kolmatta
tulopoliittista kokonaisratkaisua peräjälkeen. Tällä kertaa TUPOa on päätetty
kutsua yhteiskuntasopimukseksi, koska EK ilmoitti joitain vuosia sitten että
TUPOjen aika suomessa on ohi. Niinpä edellisiä TUPOja kutsuttiinkin
raamisopimukseksi ja työllisyys – ja kasvusopimukseksi. Käytännössä kuitenkin
pesunkestäviä TUPOja kaikki.
Poikkeuksena edellisiin ei tällä kertaa enää
elinkeinoelämälle riitä omien toimintaedellytysten ja etuisuuksien parantaminen,
vaan nyt palkansaajille halutaan laittaa kirjaimellisesti luu kurkkuun. Jos
valmiiksi neuvoteltuun paperiin ei suosiolla nimeä kirjoiteta, höylää EK:n
polvella istuva hallitus kansalaisten selkänahkaa vielä 1,5 miljardin
lisäleikkauksilla. Mahdollisten lisäleikkausten todellisen kohteena kuitenkin
olisivat ihmiset, jotka yhteiskuntasopimuksesta eivät neuvottele, eivätkä näin
ollen siihen pääse vaikuttamaan. Kipeimmin ne nimittäin koettelisivat
työttömiä, eläkeläisiä, opiskelijoita ja lapsiperheitä. Syntipukki sotkulle
sorvataan jääräpäisestä ammattiyhdistysliikkeestä, joka ei sovinnolla suostu
palkkojaan polkemaan. Palkansaajille ei siis pelkästään haluta narua kaulaan,
vaan edellytetään sen vielä potkaisevan itse palli altaan! Työnantajapuolelta
ei tietenkään edellytetä yhtään mitään.
Paremminkin päinvastoin. Yrittäjien näkökulmasta Suomi
nimittäin usein nähdään helvetin esikartanona. Yrittäjyydestä käytävään
julkiseen keskusteluun onkin onnistuttu Suomessa kytkemään käsittämättömän
paljon naiiveja ja yltiö romanttisia sävyjä. On luotu mielikuva, että
nimenomaan yrittäjyydelle tulisi raivata rajoitukseton ohituskaista
kilparadalla hyvinvointiyhteiskunnan resurssitaistelussa. Kerta toisensa
jälkeen tässä kisassa tulevat jäämään hopealle ihmisten terveys, toimeentulo ja
hyvinvointi. Usein näitä mielikuvia levittää median suosiollisella avustuksella
joku elinkeinoelämän johtopallilla istuva eliitin älypää. Surkeinta koko
asiassa on se, että kun nämä ajatukset riittävän usein ja vakuuttavasti media
toistaa, tulee niistä helposti myös tosia. Loppujen lopuksi ollaan sitten
tilanteessa että yrittäjä on muistomerkin arvoinen sankari jo pelkästään siksi,
että on yrittäjä.
Työelämän ”jäykkyyksiä” ja muita yrittämisen edellytyksiä
häiritseviä säännöksiä vaaditaankin purettaviksi, jotta yritykset pystyisivät
työllistämään ihmisiä nykyistä enemmän. Tämä omituinen työllistämis into
kuulostaa aina yhtä kummalliselta. En nimittäin tiedä ainoatakaan yritystä,
jonka bisneskonseptin ensisijainen tavoite olisi palkata mahdollisimman monta
työntekijää. Kyllä kai jokaisen yrityksen tärkein tehtävä on tuottaa
omistajilleen mahdollisimman paljon voittoa.
kolumni Kansan Uutisissa 21.8.2015
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti