Saatesanat 30.4.2014 Valkeakosken hautausmaa

Hyvät ystävät, hyvät toverit!

Vappu 1918 oli Suomessa traaginen, kyynelten, murheen ja epätoivon päivä. Talven ja kevään kestäneen sisällissodan viimeisiä taisteluja käytiin Kaakkois-Suomessa. Sodan jäljiltä oli tuhansia kaatuneita ja loukkaantuneita, vankileirejä pystytettiin eri puolille maata. Kyliä ja kaupunkeja oli raunioitunut. Katkerat loppuselvitykset joukkoteloituksineen olivat käynnissä. Tämä kasvatti jo ennestään suurta sotaorpojen määrää, sekä lisäsi vihaa ja katkeruutta hävinneiden mielissä.

Voittajien puolella tunnelmat olivat toisenlaiset, mutta tuskinpa kaikkien mielessä kovin iloista vappumieltä oli silläkään puolella.

Tänä päivänä kansalaissotaa tutkiessamme ja sitä arvioidessamme on tärkeää, ettemme omaksu tuomarin roolia ja asennetta. Yhtälailla on tärkeää, ettemme suhtaudu välinpitämättömästi tuon traagisen vuoden tapahtumiin, vaikka aikaa siitä on kulunut jo lähes sata vuotta. Kansalaissota vaikuttaa vieläkin lukuisten ihmisten poliittisiin valintoihin ja sitä kautta myös poliittisiin voimasuhteisiin. Olemme myös edelleen varsin herkkiä kaikelle uudelle tutkimustiedolle, jota saamme tietoomme noilta ajoilta. Varmasti moni meistä elää vieläkin epätietoisuudessa siitä, mitä vanhemmille, isovanhemmille tai muille sukulaisille sodan melskeessä todella tapahtui. Voidaankin kysyä, onko kansakunta vieläkään tehnyt surutyötään loppuun?

Kansalaissodan syyt olivat moninaiset ja painavat. Tammikuussa 1918 ei löytynyt enää voimaa, joka olisi pystynyt estämään sen syttymisen. Entinen emämaa, maailmansodan uuvuttama Venäjä oli kokenut vuonna 17 kaksi vallankumousta, ja tsaarin hallinto oli kaatunut. Maa oli paitsi heikkouden, myös sekavuuden tilassa. Näissä melskeissä Suomi teki oman itsenäisyysratkaisunsa. Levottomat ja epävakaat olot olivat myös vastasyntyneen valtion arkipäivää. Vanha ja uusi aika olivat vastakkain. Poliittinen ja ideologinen kamppailu vallasta velloi täydellä voimalla. Tältä kannalta katsoen aatteen naiset ja miehet lähtivät liikkeelle. Toisaalta tilannetta kärjisti myös yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus ja nopeasti huonontunut elintarviketilanne. Nälkä uhkasi.

Edellisellä vuosisadalla alkanut teollistuminen oli kasvattanut kaupunkien väkimäärää. Syntyi uusia taajamia. Niiden köyhällistökortteleissa koettiin todellista hätää ja puutetta.

Myös maaseutu oli suurten muutosten ja ongelmien edessä. Torppareiden, mäkitupalaisten ja maattoman väen ongelmat olivat ratkaisematta. Puutteen ja nälän oloissa köyhälistö tiesi ja myös näki, että osalla kansaa oli ruokaa ja muita tarvikkeita riittävästi. Tämä osaltaan kiihdytti vihaa ja katkeroitti mieliä. Samaan aikaan edellytykset poliittisen ratkaisun löytymiseksi heikkenivät. Kaikki tarvittavat ainekset räjähdykselle olivat valmiit.

Hyvät toverit,

Historiasta tiedämme, että tapahtumien vyöryn käynnistyttyä, on sitä vaikea pysäyttää. Näin on ollut muuallakin kuin Suomessa, tosin meillä välienselvittely käytiin poikkeuksellisen kovana ja julmana. Euroopassa 1900 luvun alkupuolen kaksi verisintä sisällissotaa käytiin Espanjassa ja Suomessa. Molemmissa henkilötappiot ylittivät yhden prosentin silloisesta väkiluvusta. Ero on siinä, että Espanjan sota kesti kolme vuotta, meidän kolme kuukautta. On järkyttävää, että vielä tänäkin päivänä sota roihuaa monessa maailman kolkassa. Voidaankin todeta, että ihmiskunnalla on vielä paljon opittavaa todellisen sivistyksen juurruttamisessa.

Vuoden 18 uhrit eivät olleet turhia, mikäli otamme opiksemme tästä rankasta läksystä. Tärkein oppi on, että toimiakseen yhteiskunnan on oltava mahdollisimman tasa-arvoinen jäsenilleen. Tämä ei tarkoita tasapäisyyttä tai yksilöllisyyden hävittämistä. Se tarkoittaa sitä, että yhdessä ylläpidämme tarvittavia turvaverkkoja niitä tilanteita varten, jolloin ihmisten elämä eri syistä suistuu raiteiltaan. Ei työväenliike ja punakaarti vuonna 18 tarkoittanut tämän kummempia vaatimuksia. Tänä päivänä ne ovat pitkälti toteutuneetkin.

Voidaankin esittää arvio, että olisimme jotain oppineet vuoden 18 tragediasta. Kansalaissota katkeroitti ihmiset vuosikymmeniksi. Tilannetta pahensi voittaneiden harjoittama poliittinen vaino aina vuoteen 1944 asti. Siitä huolimatta heti veljessodan jälkeen pyrittiin kaikin keinoin normaaliin elämään kiinni. Jälleenrakentaminen, elämän uudelleen järjestäminen ja kaikenlainen pyrkimys parempaan hallitsivat kaikkea tekemistä. Viha, katkeruus, pelko ja epäluuloisuus vallitsivat molemmin puolin vuosikausia. Näistä huolimatta kansakunta selviytyi toisen maailmansodan kurimuksesta melko hyvin.

Maailmansodan jälkeinen kehitys oli mielenkiintoinen. Poliittinen taistelu kävi kuumana ja selvästi näkyivät kansalaissodan rintamalinjat. Tästä huolimatta suurissa asioissa, kuten koulutuksen, terveydenhuollon, sosiaalisen turvallisuuden ja työelämän kysymysten järjestämisessä onnistuttiin saavuttamaan yhteinen näkemys.

Se, hyvät ystävät, on todella laaja-alaisen yhteistyön tulos!

Oikein hauskaa Vappua kaikille!

Kiitos!